Miten erottaa SOG ja SCROG

Osa 1 / INTRO

Ennen kuin voimme tähdätä huomiomme kukitusvaiheeseen, tulee meidän varmistua, että olemme kasvattaneet suuria ja kauniita kasveja niin lyhyellä kasvuvaiheella kuin suinkin mahdollista. Kasvien koko ja terveys nimittäin määrittävät suurelta osin sadon kokonaismäärän. Ajatuksena on siis kasvattaa pienistä taimista niiden kasvukauden aikana mahdollisimman suuria ja jykeviä vihreitä pensaita.

Varmistaaksesi varren kasvamisen tarpeeksi tukevaksi kannattaa kasvatustilaan sijoittaa tuuletin luomaan hieman liikettä. Vahvemman varren lisäksi hyötyä syntyy myös ilman ja lämpötilan sekoittuessa tasaisemmin. Pieni vire antaa kasveille ärsykettä kasvattaa vahvempi varsi, joka sitten myöhemmin jaksaa kantaa paremmin suurien budien painon. Tulet huomaamaan tuulettimen edut hyvin nopeasti.

Kasvit sopeutuvat muutoksiin uskomattoman pian. Napsautat vain tuulettimen päälle ja annat sen ilmavirran liikutella kasveja hiljakseen sinne tänne. Vain muutaman päivän kuluttua tämä liike pienenee, mistä voit päätellä kasvin tukevoituneen varren tarjoavan aiempaa enemmän tukea.

Ennen kuin voimme tähdätä huomiomme kukitusvaiheeseen, tulee meidän varmistua, että olemme kasvattaneet suuria ja kauniita kasveja niin lyhyellä kasvuvaiheella kuin suinkin mahdollista.

Tässä kohtaa voit halutessasi kääntää tuulettimen voimakkuutta isommalle, jos siinä on säätömahdollisuus. Aseta tuulenvire niin navakaksi, että kasvit rupeavat heilumaan uudestaan edestakaisin. Melko pian voit jälleen todeta liikkeen loppuneen ja varren olevan entistäkin vahvempi. Lopputuloksena kasvisi näyttävät vantterilta puskilta, verrattuna ohuisiin rimpuloihin mikä vakaammissa oloissa saattaisi olla lopputuloksena.

Tämän vireen ylläpitäminen kasvatustilassa kasvukauden aikana on erittäin halpa tapa kasvattaa satosi tuotto-odotuksia. Kunnon kasvuvalon alla kasvattaminen voi helposti tuottaa todella massiivisia budeja, jopa siihen pisteeseen asti, ettei kasvin hennommat sivuhaarat jaksa kannattaa näitä jättiläisiä, vaan ne katkeavat. Kuten ehkä arvaatkin, tai olet voinut jo mahdollisesti satoa korjatessa todeta, ovat vankimmat kasvit yleensä niitä, jotka tuottavat suurimman sadon yksikköä kohti. Tähänkin sääntöön on luonnollisesti poikkeuksia, mutta yleisesti ottaen siis näin.

Osa 2 / Ruoka-aika

Jonkin ajan kuluttua sinun täytyy ryhtyä ruokkimaan kasvejasi tukeaksesi niitä optimaalisesti niiden nopeassa kasvussa. Mitä parempaa multasi on laadultaan, eli mitä enemmän siinä on ravinteita, sen pidempään sinun on mahdollista selvitä ilman lisäravinteiden annostelua. On silti suositeltavaa antaa kasveillesi silloin tällöin pieniä ravinnemääriä, jopa jo valmiiksi raskaan ravinnekuorman sisältävässä mullassa kasvattaessasi.

Lisäämällä ravinteita säännöllisesti pidät huolen siitä, ettet yhtäkkiä päädykään tilanteeseen, jossa kaikki mullan ravinteet on käytetty. Normaaleissa oloissa hyvälaatuisen kasvatusmullan tapauksessa lisäravinteiden käyttöä tulisi toden teolla ruveta pohtimaan noin kolmannen viikon kohdilla, mutta jos lisäilet pieniä määriä tasaisesti, voit hyvinkin venyttää alkuravinteiden totaalista loppumista aina viikoille 5/6 asti. Tämä pienentää kasvun aikana syntyvien ongelmien määrää, sillä täten pienennät ravinnon seinään loppumisen ja lisäravinteiden rankemman annostelun aloittamisen aiheuttamaa shokkia.

Tämä ei sinällään välttämättä aiheuta ongelmia, mutta kokemattomien kasvattajien voi olla hankalaa hahmottaa yksittäisen kasvin kestämiä tai tarvitsemia ravinnemääriä, joten saatat hyvinkin pikaisella aikavälillä törmätä kellertyviin kasveihin. Ravinnekuorman lisäys on prosessi, joka sinun tulee käynnistää hitaasti tahtia määrää vähitellen nostaen kasvien siirtyessä eteenpäin kasvuvaiheessaan. Pienet versot tarvitsevat vähän tai ei ollenkaan ylimääräistä ruokaa, joten sinun kannattaa odottaa ainakin puolitoista viikkoa ennen ensimmäisen pienen lisä antamista.

Indoor marihuanan kasvaa ensimmäisellä viikolla

Jonkin ajan kuluttua sinun täytyy ryhtyä ruokkimaan kasvejasi tukeaksesi niitä optimaalisesti niiden nopeassa kasvussa.

Sinun kannattaa aloittaa enintään puolella pullossa lukevista määristä. Tällä annostuksella sähkönjohtavuus (EC) tulisi olla suunnilleen 1,4, riippuen valitsemasi merkin sisällöstä. Kun kasvit sitten saavat pikkuhiljaa kokoa, voidaan hiljalleen siirtyä käyttämään suurempia annoksia. Idea on siis aloittaa kevyesti ja nostaa ravinnetasoa hiljalleen ylemmäs. Mikäli sattuisit käyttämään tasaista annostusta koko kasvun ajan, on hyvin todennäköistä päätyä aliravitsemukseen ravinnekuorman pysyessä samana ja kasvien tarpeen kasvaessa. Massan kasvaessa kasvaa myös kasvin tarpeet, joten kasvattajan tulisi seurata kehitystä tarkalla silmällä.

Tästä syystä en suosi liian tarkkaan tehtyjä ruokintasuunnitelmia, jokainen kasvatustila, projekti ja kasvi on erilainen. Sinun tulee tarkastella kasviesi kuntoa jatkuvasti ja pyrkiä lukemaan vinkkejä mikä on paras tapa toimia kussakin tilanteessa.

Osa 3 / Yleisimmät puutostilat

Yleisimmät puutostilat kannabiksen kasvatuksessa ovat typpi, kalium ja fosfori. Erityisesti kasvukauden aikana kasvisi ovat herkkiä liian vähälle typen ja kaliumin määrälle. Omien kokemusteni mukaan yleisin ongelma on kalium puute. Typen puute on helppo huomata, sillä sen oireena lehtien kärjet alkavat kellertyä ja muuttuvat keltaisemmiksi lehden ruotoa kohti mentäessä. Tämä johtuu siitä, että kasvi imee näistä lehdistä typpeä paikatakseen vajetta kasvin muissa osissa.

Kasvi imee siis ravinteita lehdistä ja kuljettaa ne sinne, missä uusi kasvu tapahtuu. Kuten todettua kalsiumin puutos on siis se, mihin eniten olen törmännyt. Kalsiumin puutteen tunnistaa kasvien tavasta kellastua lehtien uloimmista osista kohti keskustaa ja lehden keskisuonta. Tämä on suhteellisen helppo erottaa typen puutteesta. Joskus tilanne saattaa olla se, että kasvilla on puutosta molemmista aineista, jolloin sekä lehden uloimmat reunat, että kärjet alkavat kellastua yhtä aikaa.

Yleisimmät puutostilat kannabiksen kasvatuksessa ovat typpi, kalium ja fosfori. Erityisesti kasvukauden aikana kasvisi ovat herkkiä liian vähälle typen ja kaliumin määrälle.

Kukituksen aikana todennäköisyys törmätä fosforin puutostiloihin on suurimmillaan, ja sama koskee jossain määrin myös kalsiumia. Fosforin puute on vaikeampi havaita, mutta kasvi saattaa esimerkiksi ruveta vaihtamaan väriään purppuraa kohti. Tämä häiriö ei rajoitu vain ulkonäköön, eli tilanteen jatkuessa tulet korjaamaan lopulta vähemmän satoa. On kuitenkin tärkeää muistaa, etteivät lyhytaikaiset ravinnetilanteen häiriöt aiheuta vahinkoa kasville ja ne ovat lopulta helposti korjattavissa. Voitkin ajatella näiden puutostilojen tarjoavan sinulle oivan sauman oppia tulkitsemaan kasviesi saloja.

Lisäämällä ravinteiden määrää voit nähdä kellastuneiden lehtien saavan nopeasti takaisin kauniin vihreän värinsä. Ne hotkivat tarjoamasi ravinteet suurella ruokahalulla aina siihen asti, kunnes varastot ovat jälleen täynnä tuoretta typpeä, fosforia tai kalsiumia. Tämän takia aloittelevien kasvattajien on parempi mieluummin ali- kuin ylilannoittaa. Tällä tavoin voit saada lisätietoa kasvien rajoista ja totuttaa niitä ravinteiden vajauksiin. Aloita aina muutamalla kasvilla ja hitaasti. Voit sitten homman mennessä hyvin jatkaa parhaaksi havaittua linjaa. Jos tämän jälkeen törmäät ongelmiin, joiden lähdettä et pysty helposti paikallistamaan, tiedät ongelman olevan vakavampi.

Jos tiedät mitkä merkit viittaavat mihinkin puutokseen, voit jo etukäteen rajata väärät vaihtoehdot pois helpottaen ja nopeuttaen täten ongelman ratkaisua. Tämän takia kasvatusprojektissa olisi hyvä käyttää koekaniinina yhtä kasvia ja jättää se täysin ilman ravintoa jääden odottamaan merkkejä puutostiloista. Kokeneempien kasvattajien apu on korvaamatonta, eli puutostilaan törmätessäsi sinun kannattaa yrittää hakea apua tutuilta kasvattajilta tai internetin palstoilta. Kun olet rakentanut tarvittavan tietotaidon ja osaat sen ulkoa, sinun on paljon helpompi kasvattaa huikeita satoja tulevaisuudessa.

Osa 4 / Värien tunnistaminen

Jokainen uusi kasvattaja voi olla huippukasvattaja, olettaen ettei hän kärsi värisokeudesta. Murtaaksesi ravinteiden koodin sinun tulee viettää aikaa kasviesi kanssa ja tarkkailla niitä. Se on lopulta näin yksinkertaista. Kun kaikki kasvisi saavat kaiken tarvitsemansa, loistaa niiden vihreys ja hyvä kunto kaikkialle niiden lehtiin. Tältä näyttää se optimaalinen kasvu ja kukkiminen mitä olemme tavoitelleet. Jos jäädytät ravinnemäärät kaiken näyttäessä huikealta, olet vain muutaman askeleen päässä seuraavista puutostiloista.

Seuratessasi kasviesi lehtien kehitystä voit piakkoin huomata niiden värin taittuvan vaaleamman vihreään. Kun tämä tapahtuu, voit tulkita kasvisi kertovan sinulle ravinteiden olevan käymässä vähiin. Mikäli et reagoi tähän pyyntöön, voit jonkin ajan päästä todeta lehtien alkavan kellastua.

Jokainen uusi kasvattaja voi olla huippukasvattaja, olettaen ettei hän kärsi värisokeudesta.

Nämä merkit ovat siis helposti luettavissa kaiken mennessä lähes täydellisesti. Jossain vaiheessa kasvatusta jotkin vanhat vähän valoa saavat lehdet alkavat kellastua luonnostaan.

Tämä tarkoittaa, ettei kasvilla ole enää käyttöä näille lehdille, vaan se siirtää niistä käyttökelpoisia ravinteita tärkeämpiin kohteisiin.

Nämä merkit ovat siis helposti luettavissa kaiken mennessä lähes täydellisesti. Jossain vaiheessa kasvatusta jotkin vanhat vähän valoa saavat lehdet alkavat kellastua luonnostaan.

Älä siis tee virhepäätelmää puutostilasta muutaman keltaisen lehden perusteella. Ylilannoitus voi seurata nopeastikin johtuen ravinteiden suolojen kertymisestä multaan, tai yksinkertaisesti liian suurista annoksista. Suolot voi tarvittaessa huuhtoa pois kasvualustasta käyttäen erityisesti tähän tarkoitukseen suunniteltuja entsyymipakkauksia.

Paitsi lannoitteiden lisäämisestä kertyneet suolot, auttavat nämä tuotteet auttavat poistamaan kuolleen juurimassan, mikä on erinomainen idea kasvin kasvattaessa jatkuvasti uutta juurta vanhan kuollessa pois. Entsyymien käyttö ei kokonaan sulje pois ylilannoituksen mahdollisuutta, mutta pienentää sen todennäköisyyttä ja auttaa parantamaan kasvualustasi terveyttä.

Tällä taas on ilmiselviä positiivisia vaikutuksia kasvuun ja kukintaan.

Osa 5 / Ylilannoitus

Kun kasvisi näyttävät mahtavilta, tummilta ja supervihreiltä, on aika olla varuillaan. Tässä kohtaa varomaton annostelu voi helposti johtaa ylilannoitukseen, kasvilla kun on todistetusti riittävästi ravintoa tällä hetkellä. Kasvien näyttäessä “liian hyviltä” onkin suositeltavaa ottaa askelta taaksepäin ja antaa niiden käyttää mullassa olevia ravinteita siihen asti, että ensimmäiset merkit vaaleammista lehdistä rupeavat tekemään paluuta.

Kirjaa ylös miten monta päivää tässä prosessissa kesti. Mikäli aika on esimerkiksi pari päivää, laita tämä muistiin ja jatka ravinnon syöttämistä, kunnes väri on taas tummanpuhuva. Toista tätä siihen asti, kunnes olet varmistanut tämän syklin keston, jonka jälkeen voit huoletta lyödä lukkoon paripäiväisen ruokintasyklin, olethan sen itse tutkinut ja testannut.

Mitä tehdä, jonka overfeeding peräisin kannabiskasvista?

Tässä kohtaa varomaton annostelu voi helposti johtaa ylilannoitukseen, kasvilla kun on todistetusti riittävästi ravintoa tällä hetkellä.

Mikäli et ole varma tulisiko sinun ruokkia kasvejasi, on parempi odottaa vielä hetki. Kasvattajalle on myös erilaisia teknisiä apuvälineitä kuten pH- ja EC-mittareita päätöksenteon tueksi. PH on happamuuden yksikkö ja happamuus määrittää sen, miten hyvin eri ravinteet liukenevat ja tulevat siis kasvin saataville. Tämän tiedon avulla voit tehdä päätöksiä käyttämiesi lisäravinteiden määristä. EC-mittari puolestaan auttaa sinua mittamaan tarkasti kasveillesi antamiesi ravinteiden määrän. Tämän työkalun avulla voit nostaa turvallisemmin ravinneannosten tasoa kasvatusprojektin aikana.

Nämä työkalut ovat ehdottoman käteviä, mikäli haluat hoitaa kaiken täydellisesti, mutta ne eivät missään nimessä ole pakollisia. Aloittelijoille suositellaan multaa kasvualustaksi juuri siitä syystä, ettei mullan kanssa tarvita välttämättä näitä teknisiä keinoja, sillä multa itsessään toimii puskurina. Kun peruskonseptit ovat hallussa ja silmäsi harjaantunut tulkitsemaan kasvien signaaleita, on näihin instrumentteihin sijoittaminen järkevää. Näiden avulla teet parametrien tarkkailusta helpompaa ja kasvatat vielä terveempiä kasveja.

Osa 6 / Kasvatusmetodi

Kaksi yleisintä kasvatusmetodia ovat SOG ja SCROG.

SOG

Kaksi yleisintä kasvatusmetodia ovat SOG ja SCROG. SOG on lyhenne englannin sanoista Sea of Green, eli vihreä meri, mikä puolestaan tässä yhteydessä tarkoittaa mahdollisimman suurta määrää kasveja per neliömetri. Tilanpuutteesta johtuen kasveille annetaan hyvin vähän tai ei ollenkaan kasvuaikaa ennen kukitusta.

Tilanpuutteesta johtuen kasveille annetaan hyvin vähän tai ei ollenkaan kasvuaikaa ennen kukitusta.

Tilanpuutteesta johtuen kasveille annetaan hyvin vähän tai ei ollenkaan kasvuaikaa ennen kukitusta.

Tästä kasvukauden lyhyydestä johtuen kasvien kasvu keskittyy päävarteen ja sivuhaarat jäävät pieniksi-olemattomiksi. Täten kasvi muistuttaa kukituksen lopulta yhtä pylväsmäistä budia.

Tämä metodi on erityisen suosittu kaupallisten kasvattajien keskuudessa. Antamalla hieman lisää aikaa kerkeävät kasvit tuottamaan myös sivuhaaroja, mistä seurauksena kasveista tulee hieman pensasmaisempia.

SCROG

Tätä menetelmää käyttää valtaosa kasvattajista. Jos sinulla on vain muutama kasvi neliömetrin tilassa, voit valita sadon optimointiin optimoimiseksi Scrog-menetelmän. Scrog perustuu kasvin päävarren ylimmän osan poistamiseen, eräänlainen latvontamenetelmä siis.

Jos sinulla on vain muutama kasvi neliömetrin tilassa, voit valita sadon optimointiin optimoimiseksi Scrog-menetelmän.

Päävarsi yläosineen löytyy luonnollisesti kasvin keskeltä. Tämä on se kasvin osa, josta uudet lehdet ja sivuvarret saavat alkunsa. Kun napsautamme ylimmän osan pois, lopettaa kasvi pituuskasvunsa ja rupeaa keskittämään kasvua sivuhaaroihin. Kaikki sivuhaarat saavat ylimääräisen kasvuimpulssin ja kasvavat täten suuremmiksi ja vahvemmiksi. Tällä menetelmällä sinun kasvistasi tulee leveä ja suunnilleen saman kokoisista sivuhaaroista koostuva pensas. Valtaosa budeista löytyy ylimmiltä osilta, eri eniten valoa saavista osista. Kasvistasi tulee lyhyempi, mutta myös paksumpi.

Latvominen on parasta suorittaa suhteellisen aikaisessa vaiheessa, esimerkiksi kahden viikon kohdilla, mutta minimissään viikkoa ennen kukituksen alkua, mikäli haluat nauttia täydestä hyödystä. Sinun tulee nimittäin antaa kasvillesi aikaa tottua tähän prosessiin. Se onkin järkevää, sillä Scrog mahdollistaa suuren sadon vain muutamalla kasvilla.

Osa 7 / Verkkoefekti

Ekspertti scroggeri virittää latvotun ja moneen haaraan kasvuaan levittävän kasvinsa ylle verkon, jonka alle hän sitten taittelee tasaisesti kohti valoa kurkottavat sivuhaarat. Ideana tässä on kasvun levittäminen vaakasuunnassa, mikä taas johtaa maksimaaliseen valoa vastaanottavaan pinta-alaan. Kun ehdit kukitukseen asti, sinua odottaa mahtava budimatto. Sog-metodilla sinun saaliisi tulee siis olemaan yksi jättimäinen budi ja vain muutamia pieniä-keskikokoisia budeja, kun taas Scrog tarjoaa ison läjän keskikokoisia budeja.

Scrogin etu on, että todennäköisyytesi törmätä ongelmiin homeen kanssa pienenevät, sillä budimäärä jakaantuu tasaisesti pienempiin yksilöihin. Jos siis elinympäristösi on kostea tai sinulla on vaikeuksia pitää yllä sopivaa ilmankosteutta kasvatustilassa, on Scrog hyvä vaihtoehto riskien minimoimiseen. Sato-odotukset ovat molemmilla metodeilla oikein tehtyinä samansuuntaiset. Paljon riippuu myös mitä lajiketta projektissasi käytät, jotkin lajikkeet sopivat paremmin käytettäväksi Sogin ja toiset taas Scrogin kanssa.

Scrogin etu on, että todennäköisyytesi törmätä ongelmiin homeen kanssa pienenevät, sillä budimäärä jakaantuu tasaisesti pienempiin yksilöihin.

Mikäli ajatuksesi on panostaa virittää Sog-tyylinen projekti, kannattaa sinun valita lajike, joka on tunnettu suuresta pääbudistaan ja joka tekee vähän haaroja. Scrogiin pohjaava projekti taas hyötyy runsashaaraisen, tukevavartisen ja runsaasti pienempiä kukintoja tuottavan lajikkeen valinnasta. Mikäli valintasi kohdistuu Scrogiin, on järkevää kasvun edetessä poistaa alempia haaroja, sillä ne syövät turhaan kasvin resursseja ja jäävät lopulta varmuudella parhaan valon vaikutusalueen ulkopuolelle. Tällä tekniikalla haluamme kasvin kaiken energian menevän ylimmille, verkkoon puskeville haaroille.

Alemmat sivuhaarat saavat vain vähän, jos sitäkään valoa, joten niiden budit ovat pörröisiä ja löysärakenteisia. Leikkaamalla nämä tylysti pois parannat kasvatustilan ilmanvaihtoa ja varmistat, että kasvin kaikki energia menee ylemmille hyvässä valossa kasvaville haaroille ja budeille. Voit käyttää samaa ideaa myös Sogin kanssa, mikäli huomaat lehvästön kasvavan liian tiheäksi ja jättävän alemmat osat ilman kunnon valoa. Siistimällä Sog-menetelmällä kasvatetun kasvin alaosan haaroista pidät huolen siitä, että ylempänä olevat voivat kasvaa enemmän ja venyä kohti valonlähdettä, mikä luonnollisesti johtaa positiivisiin tuloksiin sekä laadullisesti että määrällisesti.

Näihin tekniikoihin on luonnollisesti olemassa erilaisia variaatioita testattavaksesi. Jotkin kasvattajat esimerkiksi leikkaavat kaikki sivuhaarat pois kasvuvaiheen aikana ja antavat vain 4-6 parhaiden venähtäneen jatkaa kasvuaan. Mitä tulee veden lämpötilaan, suosittelen käyttämään kastelussa aina noin huoneenlämpöistä vettä, esimerkiksi 23 astetta on oikein hyvä.

Meille tämä on toki vielä melko viileää, mutta kasville sopivaa. Kylmempi kasteluvesi voi itse asiassa aiheuttaa kasville stressiä ja pahimmassa tapauksessa shokki voi hidastaa ja heikentää kasvua ja kukintaa. Lopuksi haluaisin muistuttaa, että onnistunut kasvukausi on vähintään yhtä tärkeä kuin kukituskin, ellei tärkeämpi. Kasvukauden aikana luot perustan terveelle kukkimisjaksolle. Mitä paremmaksi kasvattajaksi kehityt, sen nopeammassa ajassa saat kasvisi optimaaliseen kokoon esikasvun aikana. Ja mitä nopeammin kasvisi ovat sopivassa koossa, sen nopeammin saat satoa. Yhteenvetona laadukas työ säästää siis sekä aikaa, että sähköä ja rahaa.