Ota yhteyttä
Opas Kannabiksen Kukituksen Viimeisille Viikoille
KANNABISKASVISI OVAT MELKEIN SADONKORJUU KUNNOSSA
Viikkoja noussut jännitys on saavuttamassa kliimaksiaan pitkään ja hartaasti odotetun sadonkorjuun hetken ollessa viimeinkin käsillä. Kasvit ovat edenneet nopeasti ensimmäisen kolmen ensimmäisen kukitusviikon ohi käyden läpi todellisuuden muodonmuutoksen. Valkoiset emit ovat muodostuneet rakentaen pohjaa vesi kielellä odotetuille budeille.
Noin viiden kukitusviikon jälkeen kasveissa on jo selkeitä kannabinoideja tihkuvia kukintoja, jotka jatkavat edelleen kasvua ja leviämistä, mutta joiden suurimmat kehitysaskeleet ovat jo takanapäin. Kasvien pitäisi olla edelleen kauniin virheitä THC-tuotannon puskiessa eteenpäin täydellä höyryllä. Budeja ympäröivät lehdet ovat päivä päivältä tahmeampia, ja niiden sisältämistä THC-rikkaista trikromeista saakin sadonkorjuun jälkeen mukavan pallon hasista.
Sadonkorjuun kolkuttaessa jo kulman takana kannattaa puutarhurin kerätä talteen irti leikkaamansa aurinkolehdet, sillä nämäkin sisältävät kannabinoideja ja voivat täten olla oiva raaka-aine hasikselle tai kiefille. Lisätietoa aiheesta löytyy sadonkorjuuta käsittelevästä artikkelistamme.
KUKITUSBOOSTERIEN KÄYTTÖ
Mikäli olet pitänyt hyvää huolta kasveistasi, kastellut niitä huolellisesti ja ruokkinut tasapainoisesti, tulisi pelkän vilkaisun puutarhaasi saada veden kielelle. Ei väliä onko puutarha sisätiloissa kasvatuslampun alla vai ulkoilmassa auringon hellittävänä, valon tanssi hartsirauhasten luomassa kiillossa on erittäin kaunis näky.
Kukkivalla kannabiksella on tarve ylimääräisellä fosforille ja kaliumille, joten tässä elinkaaren vaiheessa on järkevää käyttää PK 13/14 -ravinnelisää budien kehityksen stimuloimiseksi. Näitä ravinteita löytyy kaikista perusravinnesekoituksista, mutta määrät ovat alhaisia. PK 13/14 lisääminen kasvien ruokavalioon auttaa niitä rakentamaan kiinteämpiä ja kompaktimpia budeja. Uudelle kasvattajalle suosituksemme on rakentaa ravinnepuoli tavanomaisten NPK-ravinteiden (typpi, fosfori, kalium), PK 13/14 ravinnelisän ja juuristimulaattorin varaan.
Näiden perustuotteiden avulla voit kasvattaa itsellesi mahtavan sadon. Terveiden kasvien ollessa kyseessä voi puutarhuri halutessaan ottaa lisäksi käyttöön apua laajasta joukosta erilaisia kasvustimulaattoreita, -boostereita ja entsyymejä. Jos kasveilla on kuitenkin ollut ongelmia, ei tällaisten tuotteiden käytössä ole juurikaan järkeä, sillä näistä on iloa vain hyvän pohjatyön päälle tehdyn optimoinnin apuna. Uusilla kasvattajilla on usein tapana sortua virheisiin, joten näiden tuotteiden käyttö tässä kohtaa on luultavasti turhaa ja saatavat hyödyt kyseenalaisia.
Entsyymejä käytetään vähentämään kasvualustaan lannoitteiden käytöstä kertyneiden suolojen määrää. Käytettyäsi samaa lannoitepulloa jonkin aikaa voit havaita sen korkkiin ja reunoille kertyvän valkoista, kristallimaista massaa. Tämä ilmiö johtuu suolojen kertymisestä korkin ympäristöön ravinteita pullosta otettaessa, ja sama ilmiö vaikuttaa myös kasvualustassa, joskin vähemmän ilmeisessä muodossa. Tätä ilmiötä ja sen haitallisia vaikutuksia voi ehkäistä orgaanisia ravinteita käyttämällä, sillä niiden sisältämien suolojen määrä on merkittävästi mineraalipohjaisten lannoitteiden lukemia alhaisempi.
KUKITUSBOOSTERIT: HYÖDYT JA HAITAT
Hyödyt
• Voivat hyödyttää budien kehittymistä
• Voivat auttaa sadon maksimoimisessa
• Voivat parantaa tehoa ja makua
Haitat
• Eivät kovin hyödyllisiä uusille kasvattajille
• Ei tarvetta, jos käytössä jo valmiiksi hyvät peruslannoitteet
• Voivat nostaa liikalannoituksen riskiä
• Kasvaneet kulut
KUKITUSAJAN LASKEMINEN RUUKKUKOON PERUSTEELLA
Ideaali ruukkukoko kerralla kasvatettavien kasvien määrästä ja niille annettavien vegetatiivisen kasvun päivien/viikkojen määrästä. Nämä kaksi yksityiskohtaa liittyvät olennaisesti yhteen, sillä suuri kasvimäärä pienessä tilassa tarkoittaa pienempää tilaa ruukkua kohti, eli toisin sanoen pienempää ruukkua. Pienemmän ruukun tarvitsema kasvuaika ennen kukitusta on suuren ruukun vastaavaa vähäisempi. Jos yhden neliömetrin tilaan haluaa laittaa vaikkapa 16 ruukkua antaen niille 5–9 päivää kasvuaikaa, on 5 litran ruukku sopiva valinta.
Jos taas kasvien määrä pudotetaan alaspäin, vaikkapa 10 kasviin, niille voi antaa hieman pidemmän kasvuajan ja ruukkukoon, esimerkiksi 10–14 päivää ja 7–11 litraa. Mitä vähemmän kasveja ja mitä suuremmat ruukut, sen pidempään voi puutarhuri antaa kasvuaikaa. Loppupeleissä eri kasvatustapojen tuottamat sadot ovat melko lähellä toisiaan. Tällöin ainoa merkittävä ero on kasvatusprojektiin käytetty kokonaisaika.
16 kasvia kasvattava puutarhuri tarvitsee 8 viikon kukitusajalla noin 2 kuukautta ja 5 päivää päästäkseen alusta loppuun.
10 kasvin kanssa vaadittava aika on pidemmän vegetatiivisen kasvuvaiheen takia pidempi, noin 2 kuukautta ja 2 viikkoa. Toisin sanoen siis samaan lopputulokseen pääseminen tällä keinoin on pidempi prosessi. Erityisesti kaupallisille kasvattajille sadon mahdollisimman lyhyt kiertoaika on tärkeä asia. Tämän takia he saattavatkin sijoittaa neliömetrille 20 kasvia ja siirtyä kukitukseen jo muutaman kasvupäivän jälkeen, valitusta kasvualustasta riippuen. Nämä valinnat mahdollistavat sadonkorjuun aina kahden kuukauden välein, mikäli valittu lajike on 8 viikossa valmistuvaa mallia. Yleisellä tasolla sativan suuntaan kallistuvat genetiikat vaativat pidempää kukitusjaksoa indican perimästä ponnistaviin verrattuna.
Sopivien siementen valitsemista voi siis ohjata niiden tarvitsema kukitusaika, yhdessä maun ja vaikutusten tapaisten tekijöiden kanssa. Vaikutusten osalta sativaiset genetiikat omaavat yleensä piristävämpiä vaikutuksia, kun taas indicoiden vaikutukset mielletään perinteisesti fyysisen jumittaviksi. Sativat vaativat tyypillisesti pidempiä, noin 8–12 viikon kukitusaikoja, mutta ei kannata unohtaa, että jokainen siemen on lopulta yksilö. Kohdalle voi aina sattua nopeasti, keskitasoisesti ja hitaasti kukkivia yksilöitä, vaikka käytetty lajike ja jopa siemenpaketti olisi sama.
Jos markkinointimateriaali kertoo lajikkeen olevan hyvin stabiili tai yhdenmukainen, tarkoitetaan tällä kasviyksilöiden muistuttavan toisiaan kasvuominaisuuksiltaan. Tällaisissa tapauksissa voit perustellusti odottaa noin 80 % kasveista valmistuvan suurin piirtein samaan aikaan. On kuitenkin olemassa lajikkeita, joiden sisällä on suuria eroa ulkonäössä ja kukkimisajassa. Tämä näkökulma on hyvä pitää mielessä sopivaa kannabislajiketta valitessaan.
ILMASTON HALLINTA
Kukkiva kannabis vaatii tietynlaisia ilmasto-olosuhteita kukoistaakseen. Ei väliä missä elinkaareen vaiheessa mennään, kunnollinen tuuletus on kannabiksen terveyden edellytys. Ilmankosteuden osalta kukkivan kannabiksen optimi on huomattavasti taimia tai varhaisen kasvuvaiheen kasveja alhaisempi.
IDEAALI ILMANKOSTEUS
Kasvattajan tulisi tähdätä kukkivien kannabisten tilan ilmankosteuden osalta välille 40–55 %. Kaikista helpoin tapa tämän saavuttamiseen, ilman ilmankostutinta, on kytkeä säädin ilmanpoistoon. Säätimen avulla ulos poistettavan ilman määrä on säädettävissä, joka antaa puutarhurille suuremman kontrollin ilmankosteuden suhteen. Normaali poistoilmaimuri toimii aina täydellä teholla, myös silloin kun tälle ei olisi tarvetta. Tämä ei ainoastaan kuluta energiaa turhaan, vaan luo myös tarpeetonta äänisaastetta kasvatustilan ympäristöön.
Yksinkertaisen säätimen avulla voit asettaa poistoimurin toimimaan vajaalla teholla ensimmäisten kasvuviikkojen aikana, joka auttaa kasveja kehittymään nopeammin. Kasvien kasvaessa suuremmiksi tehoa voi kasvattaa kompensoimaan kasvien kiihtynyttä haihtumista. Neljännestä viikosta eteenpäin kasvien ollessa täydessä kukassa, on syytä asettaa säädöt siten, ettei 50–55 % suhteellisen ilmankosteuden raja-arvo ylity.
KASVIEN TARKISTAMINEN HOMEEN VARALTA
Liian korkea ilmankosteus kukinnan viimeisissä vaiheissa voi johtaa homeen ja härmän kehittymiseen. Tämä ilmiö johtuu kosteuden jäämisestä loukkuun kasvin rakenteisiin, joka luo optimaalisen ympäristön erilaisille patogeeneille. Kasvattajan kannattaa muistaa, että kovan ja tiiviin budirakenteen omaavat kukinnot ovat suuremmassa vaarassa tämän riskin suhteen ilmavampiin lajikkeisiin verrattuna.
Homeen saastuttama kukinto on menetetty kukinto, sillä home on ehtinyt tehdä jo pitkään vahinkoa piilossa silmiltä ennen ilmaantumistaan näkyville budin ulkolaidalle. Jos kasvissasi on hyvin kehittynyt budi, josta työntyy esiin outo kellertävä sokerilehti, on hyvä keino koittaa vetää lehti varovaisesti irti. Mikäli se irtoaa helposti, on itse kukinto sisältä todennäköisesti homeessa. Kasvattajan onkin hyvä varmistaa, että erityisesti kukkimisen viimeisillä viikoilla kasvien ympärillä riittää hyvin liikkuvaa ilmaa. Jos olosuhteet epäilyttävät, on ilmankuivaimeen sijoittaminen hyvä idea.
TUULETUS
Kosteustason lisäksi ilmanliikkeellä eli käytännössä tuuletuksella on merkittävä vaikutus kannabiksen hyvinvointiin. Poistoilmaimuri ja tuulettimet auttavat pääsemään eroon seisovasta ja kosteasta ilmasta, mutta myös auttavat vetämään kasvatustilaan CO₂-rikasta raikasta ilmaa. Tätä tarvitaan optimaaliseen kasvuun ja kukintaan. Mikäli kasvatustila on kaapissa tai vastaavassa pienessä suljetussa tilassa, voi tuulettimen sijoittaminen sinne olla mahdotonta. Tällöin tilannetta voi yrittää parantaa pitämällä ovea raollaan ilmanvaihdon edistämiseksi.
Säätimellä varustettu poistoilmaimuri antaa kasvattajalle lisää valtaa kasvuolosuhteisiin nähden mahdollistaen täten suuremmat ja laadukkaammat sadot.
VINKKEJÄ MELUTASON HALLINTAAN
Sisäkasvattajille ilmanpoiston aiheuttama melu voi muodostua ongelmaksi. Onneksi tähän pulmaan löytyy kuitenkin useampiakin ratkaisuja. Jo aiemmin mainittu poistoilmaimurin nopeudensäädin on ensimmäinen hankinta, sillä pienemmillä kierroksilla käyvä moottori tuottaa vähemmän meteliä. Aseta nopeudeksi 75–80 % ja eron tulisi olla huomattava.
Tähän kikkaan tarvittavan liikkumavaran takia imuri olisi hyvä mitoittaa hieman todellista tarvetta suuremmaksi. Ison imurin ajaminen puolella teholla voittaa pienemmän huudattamisen täysillä kierroksilla. Jos tästä ei ole apua, kannattaa tutkia erilaisia äänieristettyjä laatikoita ongelman ratkaisemiseksi. Putken sijoittaminen poistoilmaimurin eteen voi myös auttaa, sillä tällöin ääni matkaa hetken aikaa putken sisällä ennen ympäristöön hajoamista.
Jos näistä keinosta ei ole ollut apua, voi ratkaisu edellyttää erillisen äänenvaimentimen kytkemistä imurin jatkoksi. Ne ovat ulkomuodoltaan aktiivihiilisuodattimen näköisiä metalliputkia, jotka kytketään imuriin. Lisää sen jälkeen pätkä putkea vaimentimen toiselle puolelle, ja sinulla tulisi viimeinkin olla käsissäsi toimiva ratkaisu meluongelmaan.
KUKINNAN VIIMEISET 2 VIIKKOA
Jos kasvatusprojektin pohjana olevien lajikkeiden kukkimisajat ovat keskimääräisiä, on kuudennen viikon kohdalla valtaosa budien kehityksestä jo takana. Kahden viimeisen viikon aikana ne lähinnä kypsyvät ilman mainittavaa painon- ja koonlisäystä. Näillä kohdin aiemmin valkoisen sävyissä loistaneet kukintojen emit ovat taittumassa sävyltään meripihkan suuntaan. Valittujen lajikkeiden geeneistä riippuen budien lopulliseen kypsymiseen kuluva aika voi vaihdella.
EMIEN JA TRIKROMIEN TILAN TARKISTAMINEN
Yksi tapa tutkia kukkimisen edistymistä on tutkia sen emejä. Sato on todennäköisesti korjuu kunnossa, kun kokonaisuudesta noin 80 % on vaihtanut väriään vaaleasta ruskeaan. On kuitenkin syytä huomioida, että emien väriin voivat vaikuttaa myös muut tekijät. Tilanteen tarkemmaksi arvioimiseksi on siis syytä tutkia kannabiksen trikromeja. Trikromien tutkailu on paras tapa oikean sadonkorjuuhetken määrittämiseen.
Trikromit ovat pieniä ja tahmaisia kristallimaisia rakenteita, jotka kasvavat lehtien ja kukintojen pinnoilla kannabiksen tavoiteltuja komponentteja, kannabinoideja ja terpeenejä tuottaen. Trikromit ovat kooltaan niin pieniä, ettei niiden tarkastelu onnistu paljaalla silmällä, vaan avuksi tarvitaan luuppi tai mikroskooppi. Rakenteeltaan ne muistuttavat pieniä sieniä, jossa laihan jalan päässä istuu leveämpi ”lakki”.
Kannabiksen kukinnan edistyessä trikromien väri vaihtuu. Ensin ne ovat läpikuultavia, sitten maidonvalkeita ja lopulta väri taittuu emien tapaan meripihkanruskeaan. Mikäli trikromien ”lakit” ovat vielä kristallin kirkkaita, on aikaa jäljellä. Kannabis on suunnilleen valmista siinä kohtaa, kun valtaosa trikromeista on saanut maidonvalkean sävyn. Sadonkorjuuhetki vaikuttaa kuitenkin kannabiksen vaikutuksiin. Kaada kasvit trikromien ollessa vielä vaaleita höystettynä vain muutamalla tummemmalla yksilöllä ja tuloksena on vaikutuksiltaan enemmän päähän kohdistuva pilvi. Odota hieman lisää ja anna trikromien värin taittua enemmän ruskeaa kohti ja vaikutus on narkoottisempi ja fyysisempi. Useat kasvattajat suosivat sadonkorjuun ajoittamista niille paikkeille, kun noin 15 % on saanut meripihkaisen värin ja loput ovat vielä vaaleita.
RAVINNESYKLIN LOPETUS JA HUUHTELU
Kannabiksessa on vielä kukinnan viimeisinä hetkinäkin reilusti ravinteita jäljellä sen rakenteisiin varastoituna. Karskin maun ja makua pilaavien komponenttien pääsy lopulliseen tuotokseen kannattaa pyrkiä estämään. Tässä avuksi on, mikäli ravinteiden antaminen lopetetaan 1,5–2 viikkoa ennen laskettua aikaa. Vesiviljelyä harrastaville sopiva aika on 5 päivää ennen sadonkorjuuta, sillä niillä ei ole kasvualustaa mineraaleja keräämässä. Mullassa ja kookoskuidussa kasvattavien osalta asia on toisin, ja kasvualustassa voikin olla vielä tässä vaiheessa olla merkittäviä määriä lannoitteita, jotka olisi hyvä saada kasvin käyttöön.
Ravinteiden lisäämisen lopettaminen johtaa kannabiksen käyttämään saatavilla olevia resursseja. Ensivaiheessa ravinteet tulevat kasvualustassa olevista jäämistä, mutta seuraavassa vaiheessa kasvi kääntyy käyttämään omiin rakenteisiinsa varastoituneita ravinteita. Kukituksen loppumetreillä kellastuvat lehdet johtuvat tästä ilmiöstä. Parantuneen maun lisäksi hyötyä kertyy myös lisäravinnekustannusten putoamisesta nollaan.
Tämän viimeisen parin viikon aikana kasvattaja voi aika ajoin huuhdella kasvatusalustaa pH-tasapainotetulla vedellä pestäkseen pois mahdollisesti vielä kasvualustassa piileskelevät mineraalijäämät. Imeytä ensin maksimimäärä vettä kasvualustaan, odottele pieni hetki ja huuhtele kasvia sitten uudestaan runsaalla vedellä, ja anna ylimääräisten ravinteiden virrata viemäriin veden mukana.
TRIMMAUS
Lehtien kellastuminen kukituksen lopussa on normaalia, eikä siitä tarvitse huolestua. Se on itse asiassa hyvä asia, sillä näin kasvattaja tietää kasvin hyödyntävän ylimääräisiä ravinteitaan kukituksen viimeistelyyn.
Jotkut kasvattajat trimmaavat kasvia pikkuhiljaa viimeisten kukitusviikkojen tai -päivien aikana suurempia aurinkolehtiä irrotellen. Tämän hyöty on valon pääseminen alemmille kukinnoille ja niiden mahdollinen lisäkehitys. Lehtien kellastuminen, surkastuminen ja lopulta irtoaminen voi säästää hieman trimmaustyötä, mutta niiden trimmauksessakaan ei ole mitään ongelmaa, sillä keltaisen ja kuihtuvat lehdet ovat jo elämäntehtävänsä täyttäneet. Tämä helpottaa myös lopullista sadonkorjuutta pienentyvän työmäärän muodossa.
Kasvatuksen iloa!
Part. 1: The Germinating Phase. Give your seeds the best possible start in life by reading our definitive guide to germination.
Part. 2: The Vegetative Phase. The germinated seeds peak out above ground and immediately spring up.
Part. 3: The Cannabis Blooming Phase. Just another couple of months of blossoming we will be ready to get our sheers out of the cupboard.
Part. 5: Harvest Time. Learn every step of the cannabis harvest and post-harvest process.
