Kannabiskasvin Anatomia

Kasvattajien, lääkekäyttäjien ja normaalien viihdekäyttäjien tulisi kaikkien omata perustieto kannabiskasvin anatomista. Aivan kuten hedelmien ja vihannesten kohdalla, myös tämän kasvin osalta on hyödyllistä omata perustiedot aiheesta. Muussa tapauksessa voit pahimmillaan palata ostosreissultasi vihreiden banaanien ja mätien tomaattien kera.

Et tarvitse kasvitieteellistä tutkintoa, mutta aiheesta kiinnostuneiden tulisi tietää perusteet kasvinsa toiminnasta. Tästä on käytännön hyötyä esimerkiksi uroskasvien erottelussa naaraista tai hermafrodiittien etsinnässä. Tai ehkä sinua kiinnostaa tietää mikä osa kasvista on verhiö ja mikä sen tarkoitus on? Avaamme tämän ja paljon muuta tässä artikkelissa.
Aloitetaan ottamalla katsaus kannabiskasvin osiin juurista kukintoihin. Lisäksi avaamme jokaisen osan oleelliset toiminnat oikeiden termien kera.

JUURET

Kasvualustan pinnan alla sijaitsevat juuret toimittavat kahta tehtävää. Ne ankkuroivat kasvin tukevasti kasvualustaan ja keräävät samalla ravinteita ja vettä kasvin käyttöön. Juuristo muodostuu pääjuuresta ja siitä lähtevistä sekundaarisista juurista, jotka lopulta muodostavat usein käytännössä kuidusta muodostuvan möykyn.
Juuret ovat osa kannabiskasvin johtosolukkoa. Johtosolukon puusolukko on vastuussa veden ja mineraalien pumppaamisesta juurista muiden kasvinosien käyttöön. Puusolukko on siis eräänlainen kasvin pumppuasema

PÄÄVARSI JA HAARAT

Päävarsi alkaa juuresta ja tukee kasvin pystysuuntaista kasvua. Päävarsi on myös luonnollisesti kasvin suonten pääasiallinen valtatie, jonka avulla se kuljettaa ravinteita ja vettä juurista muille kasvinosille. Päävarren sisällä kulkee myös nila, johon palaamme myöhemmin. Sekundaarinen kasvu syntyy päävarren hankasilmuiksi kutsutuista osista.

Haarautuminen tapahtuu siis näissä hankasilmuissa varren eri puolilla. Sivuhaarojen välistä aluetta kutsutaan nivelväliksi. Yleisellä tasolla indicaan painottuvien lajikkeiden nivelväli on sativoihin nojaavien lajikkeiden nivelväliä lyhyempi. Tämä ilmiö aiheuttaa indicoille ominaisen puskamaisen muodon.

Joissain tapauksissa kasvin haaroittuminen voi olla mutaatioista johtuen epätasaista. Mutantti voi tästä huolimatta olla voimakas ja tuottoisa, vaikka useimmat kasvattajat hankkiutuvatkin näistä hetimiten eroon. Meidän kantamme aiheeseen on, jos se näyttää terveeltä, niin elä ja anna elää.

AURINKOLEHDET

Aurinkolehdet (englanniksi fan leaves) kasvavat muiden lehtien tapaan symmetrisesti kannabiksen päävarressa ja sivuhaaroissa. Aurinkolehtiä voi käyttää myös kasvin genetiikan päättelyyn ja eron tekemiseen indicoiden ja sativoiden välille. Indican aurinkolehdet ovat tummat ja leveät, kun taas sativan lehdet ovat kapeammat ja vaaleanvihreät. Hybridien kohdalla aurinkolehdet voivat olla muodoltaan kumpia tahansa.

Aurinkolehdet toimivat kannabiksen aurinkovoimalana. Ne imevät kaiken saatavilla olevan valon itseensä ja kasvin nila kuljettaa sitten tämän energia eri puolille kasvia. Nilan voi siis ajatella olevan asuntosi seinissä kulkeva sähköverkko.

Aurinkolehdet ovat tärkeitä fotosynteesin takia, eikä niitä tulisi koskaan karsia perusteettomasti. Kukinnan myöhäisessä vaiheessa alempia budeja varjostavat lehdet voi kuitenkin karsia pois.

EROT KANNABIKSEN UROS- JA NAARASKUKISSA

Pääbudiksi kutsutaan kukkivan naaraskasvin ylintä osaa. Tekniikat kuten latvominen, LST tai ScrOG, saavat aikaan sen, että kasvi kasvattaa useampia pääbudeja. Budi, kukka tai kukinto sen sijaan kuvaavat yleisellä tasolla kaikkia kukintoja, joita ilmestyy kasvun aikana kasvin eri osiin. Sukupuolen varmistamiseksi sinun tulee etsiä vaaleita karvoja, jotka kasvavat hankasilmuista.

Uroskasvit eivät tuota budeja kukkiessaan ja itse kukkimisprosessi tapahtuu yleensä pari viikkoa naaraskasvien kukkimista nopeammin. On epätodennäköistä, että uroskasvit pistävät silmiin puutarhan komeimpina tai elinvoimaisimpina. Uroskasvit muodostavat kukkiessaan heteitä, joiden ponnet ovat ladattu siitepölyllä.

Johtopäätösten tekoa kasvien sukupuolista on syytä odottaa aina siihen asti, että kukintojen alut näkyvät. Mikäli niissä ei näy vaaleita höytyviä, vaan rypälemäisiä palloja, on kasvi valitettavasti uros.

VERHIÖT

Budit eivät ole vain yhdistelmä lehtiä ja tahmeaa hartsia. Verhiöt ovat kyyneleen muotoisia lehtirakenteita, jotka muodostavat osan kukinnosta. Niiden välissä ja ympärillä puolestaan kasvaa normaaleja lehtiä. Epämääräisen muotoinen verhiö on paljaalla silmällä parhaiten näkyvissä kukinnon myöhemmissä vaiheissa, kun budit rupeavat pikkuhiljaa turpoamaan suuremmiksi.

Vain hedelmöitymättömät kukinnot kasvavat täyteen loistoonsa. Mikäli emiin pääsee siitepölyä ja se hedelmöittyy, muodostaa sen alla oleva verhiöstä sikiäin. Näin sen tarkoitus muuttuu siemenhautomoksi.

Jotkut budit voivat olla rakenteeltaan todella tiukka joukko pieniä verhiöitä, kun taas toiset saattavat muodostua suuremmista verhiöistä, joiden keskinäinen rakenne on löyhempi. Yleisellä tasolla puhuttaessa indican genetiikka tuottaa tiukempirakenteisia budeja. Vain perhekalleuksiin rinnastettavat puhtaat sativan maatiaislajikkeet tuottavat ilmavan höttöisiä kukintoja.

EMI, EI “KARVA”

Emit ovat rakenteita, joita yleisesti kutsutaan budien ”karvoiksi”. Emien avulla on kasvattajan mahdollista erottaa naaraskasvit uroksista. Ennen varsinaisen kukkimisen alkua voi naaraskasveista todeta sukupuolen etsimällä silmuista merkkejä emeistä.

Kukkimisen aikana emien väri muuttuu pikkuhiljaa vaaleasta kohti oranssia/punaista sitä mukaa kun kukinnot kypsyvät. Nämä emit ovat itse asiassa naaraskasvin sukupuolielimet, joiden sisältä löytyvät kasvin siemenaiheet.

Emit kasvavat pääasiassa verhiöistä ja niiden pääasiallinen tehtävä on napata siitepölyä hedelmöitystä varten. Naaraskasvien kukkiminen tähtää hedelmöittymiseen, ja niin kauan kuin tämä ei tapahdu kukkimisen aikana, jatkaa kasvi kukintojen kasvattamista.

KANNABIKSEN HARTSI

Trikromit ovat kiiltävän tahmea hartsikerros joka peittää kannabiksen kukkia kukinnan loppuvaiheessa. Kukkimisen edetessä verhiöt ja niitä ympäröivät pienet sokerilehdet kasvavat hiljalleen täyteen pieniä sienimäisiä tappeja. Nämä tapit muuttavat väriään kukkimisprosessin edetessä läpinäkyvän vaaleasta meripihkaan

Trikromit ovat koko kannabiksen kasvatuksen pointti, sillä ne ovat käytännössä mikroskooppisia kannabinoiditehtaita, jotka ovat vastuussa kannabikseen yleisesti liitetyistä vaikutuksista. Hasis ja erilaiset muut konsentraatit perustuvat trikromien erotteluun ja ekstraktioon.

VAARA! SIITEPÖLYÄ PUUTARAHASSA

Kasvattajalle on tiedossa ongelmia, mikäli naaraskasvien emeihin pääsee kannabiksen siitepölyä ja ne pääsevät pölyttymään. Uroskasveista löytyy emien sijaan siitepölyä pullistelevat heteet.

Nämä ponnet tai siitepölypussit riippuvat kasvista ja ovat useimmiten väriltään vihreitä/keltaisia. Myös hermafrodiitit voivat kasvattaa siitepölypusseja, jotka usein pomppaavat esiin kukkakeskittymien lähellä.

Mikäli löydät kasvista siitepölypussin, tulee siitä hankkiutua välittömästi eroon tai se pölyttää muut kasvit. Uroskasvien ja hermafrodiittien poistaminen tulee tehdä huolella, sillä yksikin siitepölypussi riittää heikentämään koko sadon laatua. Huomionarvoista on myös se, että stressirasituksella on rooli kasvin muuttumisessa hermafrodiitiksi, joten parhaiden tulosten saavuttamiseksi sinun tulisi viilata kuntoon kasvatusmetodisi.