Opi jokainen askel kannabiksen sadonkorjuusta ja sen jälkeisestä käsittelystä

Indeksi:

Sadonkorjuun aika voi tuntua pitkän prosessin päätepisteeltä. Budit ovat kypsiä, joten onko nyt aika nauttia työn hedelmistä? Valitettavasti ei, projekti ei ole aivan vielä maalissa. Itse asiassa tekemistä on vielä sangen reippaasti. Budit täytyy trimmata, kuivata ja kypsyttää pehmeän elämyksen varmistamiseksi. Kaikki tässä vaiheessa tehtävä työ tähtää lopputuotteen laadun parantamiseen karkeita makuja eliminoimalla ja sadon säilyvyyttä parantamalla.

Sadonkorjuu ei ole pelkkää budien irti nyppimistä ja niiden asettelua kuivumaan, vaan taustalla on tietotaitoa ja nyansseja. Mitä paremmin hallitset ajoituksen, sen parempi on lopputulos. Budien leikkaamisaika vaikuttaa niiden kannabinoidipitoisuuksiin ja kannabinoidisuhteisiin. Oikealla tavalla tehty kuivatus ja kypsytys oikein ja oikeassa ilmankosteudessa puolestaan näyttelee ratkaisevaa roolia resistenssin rakentamisessa hometta vastaan.

Tämä opas kävelyttää sinut askel askeleelta läpi sadonkorjuuprosessin terveen ja tykin sadon takaamiseksi.

MILLOIN ON AIKA RYHTYÄ SADONKORJUUSEEN?

Sadonkorjuun ensimmäinen vaihe on kukintojen ja haarojen irrottaminen kasvin varresta, mutta milloin on oikea aika tehdä tämä? Vastaus on, riippuu muista tekijöistä. Eri aikoihin suoritettu sadonkorjuu johtaa erilaisiin lopputuloksiin kukinnon osalta. Kaikki tekijät mausta psykoaktiivisiin vaikutuksiin vaihtelevat riippuen siitä leikataanko kasvi aikaisessa vai myöhäisemmässä vaiheessa.

Yleissääntönä jokaisella lajikkeella on oma arvioitu kukkimisaikansa. Tämä tieto voi olla hyödyllinen kasvatusprojektia suunniteltaessa, mutta tietoon ei tulisi luottaa sokeasti, sillä sen luotettavuudesta ei ole takeita. Esimerkiksi ympäristötekijät voivat nopeuttaa tai hidastaa kukkimisprosessia. Indica-painotteiset lajikkeet kukkivat tyypillisesti nopeammin, 6–8 viikossa, kun taas sativan valmistumista saa odotella yleensä noin 8–12 viikkoa.

Sadonkorjuuajan määrittämiseen on kuitenkin muitakin tapoja ja kasvitieteen perusteet auttavat havainnoimaan näitä merkkejä. Kannabiksen tapauksessa tietyt kasvinosat muuttavat ulkomuotoaan kasvin kypsyessä ja näiden muutosten tunteminen auttaa eliminoimaan arvailut. Ensimmäinen askel tätä kohti on kasvin osien tunteminen, sillä miten muuten muutoksia voisi havainnoida?

AURINKOLEHDET KELLASTUVAT

Kellastuvat lehdet viittaavat yleensä joko ravinteiden puutteeseen tai kasvitautien osallisuuteen. Kukkimisen aikana tapahtuva lehtien kellastuminen voi kuitenkin olla – ja on – täysin normaalia tietyssä vaiheessa. Aurinkolehdillä tarkoitetaan suuria lehtiä, jotka ilmestyvät vegetatiivisen kasvun vaiheessa – ajattele klassista kuvaa hampunlehdestä. Nämä luonnon omat aurinkovoimalat muuttavat auringonsäteitä sokereiksi, joita kasvi käyttää kasvuunsa. Kukkimisen edetessä aurinkolehdet kuitenkin muuttuvat hiljalleen keltaisiksi ja voivat tippua kokonaan pois sadonkorjuun lähestyessä. Tästä ei ole syytä stressaantua, sillä ilmiö johtuu yksinkertaisesti siitä, että kasvi ohjaa energiaansa toisarvoisesta kasvikudoksesta kohti suvunjatkamiseen tähtäävää toimintaa, eli kukkia.

TRIKROMIEN ULKONÄKY MUUTTUU

Trikromit ovat pieniä sientä muistuttavia rauhasia, joita voit löytää kannabiksen sokerilehtien ja kukintojen pinnalta. Nämä pienet kemialliset tehtaat puskevat ulos kannabinoideja ja terpeenejä tahmaisen hartsin muodossa. Luonnossa näiden molekyylien tarkoitus on mitä ilmeisimmin toimia suojana tuholaisia, kuumuutta ja muita vitsauksia vastaan. Kannabiksen kasvattajaa kohtaan eivät nämä molekyylit kuitenkaan tehoa, vaan vaikutus on pikemminkin päinvastainen, hartsi ja sen kannabinoidit ovat tänä päivänä suurin syy viljellä kannabista.

Trikromien ulkonäön tunteminen ja tarkkailu antavat oivalliset eväät kannabiksen kypsyysasteen ja siten myös sadonkorjuuajan määrittämiseen. Tämä taito yhdistettynä kokemukseen mahdollistaa myös lopputuotteen leikkaamisen sellaisessa kukinnan vaiheessa, jonka lopputulos on eniten mieleen puutarhurille.

Trikromit ovat nähtävissä paljaalla silmällä, mutta niiden tarkkailu tai siihen perustuva johtopäätösten teko ei onnistu ilman suurennustyökalua, esimerkiksi luuppia tai mikroskooppia. Budjettikasvattaja tyytyy halpaan suurennuslasiin, joka sekin on täysin riittävä tähän tehtävään. viherpeukalolla varustetut valokuvaajat voivat käyttää apuna kameran makrotoimintoa. Tämä vaihtoehto mahdollistaa myös muutoksen tarkkailun ja opiskelun jälkikäteen. Ammattimaiset kasvattajat ja harrastusvälineisiin suuria rahoja sijoittavat päätyvät todennäköisesti mikroskooppiin parhaan lopputuloksen takaamiseksi. Näiden laboratorioon suunniteltujen työkalujen avulla on mahdollista pureutua erittäin syvälle trikromien rakenteeseen ja värimaailmaan.

Kukinnan varhaisimmissa vaiheissa trikromit ovat läpinäkyviä ja vaaleita. Tämä kertoo kukkimisen olevan vasta alussa ja viestii samalla alhaisesta kannabinoidipitoisuudesta. Myös kukkien koko on tässä vaiheessa vaatimaton, joten on itsestään selvää, ettei sadonkorjuusta haaveilu ole vielä ajankohtaista.

Kukinnan edetessä trikromien väritys alkaa hiljalleen muuttua. Ensin mennään kirkkaasta kohti utuisempaa, maitomaista väritystä. Tässä vaiheessa kannabinoidien kehittyminen on jo merkittävästi suurempaa. Tässä kohtaa kasvattajan on syytä tarkkailla kukkivia kasveja säännöllisesti, sillä maitomaisen värin dominointi kertoo lopun olevan lähellä. Maksimaalisen THC-pitoisuuden kannalta optimaalinen hetki sadonkorjuulle on siinä vaiheessa, kun puolet trikromeista ovat väriltään utuisia/maitomaisia. Tässä kohtaa korjatun sadon ajatellaan myös käyttäjien kokemusten perusteella tarjoavan enemmän psyykkiselle puolelle keskittyviä vaikutuksia, kuten euforiaa ja energisyyttä.

Jos tavoitteena taas on lempeämpi ja narkoottisempi olotila, niin sadonkorjuuta kannattaa lykätä siihen asti, että trikromien väritys rupeaa taittumaan maitomaisesta kohti meripihkan kullanruskeaa. Tämä värimuutos paljastaa kannabinoidiprofiilin muuttuvan THC:n määrän vähetessä ja CBN:n määrän kasvaessa THC:n hajotessa.

VERHIÖT RUPEAVAT TURPOAMAAN

Verhiöt ovat kannabiskasvien kukinnon ensimmäiset solmuväleistä esiin kasvavat osat. Verhiö saa alkunsa nippuna pieniä lehtiä, mutta ajan myötä se kasvaa muotoaan muuttaen aina täysiveriseksi kukinnoksi. Verhiöt jäävät kukintojen alalaitaan ja ne sisältävät kasvin sukuelimet. Verhiö on kannabiskasvin eniten hartsia sisältävä osa ja ne tarjoavat kukinnoille rakenteellista suojaa estäen sääolosuhteiden, esimerkiksi kovan tuulen, tai tuholaisten aiheuttamia vahinkoja.

Verhiöt rupeavat turpoamaan budien kypsyessä. Tämä ilmiö johtuu siitä, että ne valmistautuvat suojaamaan kallisarvoisia siemeniä pölytyksen onnistuessa. Kasvattajan kannattaa tarkistaa verhiöiden kehittyminen rutiininomaisesti kasvin kasvua ja kukkimista tarkkaillessaan.

EMIT TUMMUVAT

Emi on kasvin antennimainen sukuelin, joka pistää ulos verhiöstä. Tämän kasvinosan tehtävä on Napata uroskasvien vapauttamaa siitepölyä suvullisen lisääntymisen käyttöön. Emit ovat siis suvullisen lisääntymisen edellytys ja niiden täytettyä tehtävänsä, hedelmöittymisen siitepölystä, alkaa naaraskasvi kehittää siemeniä.

Suurin osa kasvattajista tekee parhaansa välttääkseen naaraskukintojen hedelmöitymisen, tämä on korkealaatuisen budin edellytys. Tästä huolimatta emit ovat oiva lisä budien kypsyyden tarkkailun työkalupakkiin. Nuorissa kukissa emit ovat kirkkaan valkoisia, mutta kukkimisen edetessä niiden väri taittuu tummemmaksi saavuttaen lopulta oranssinruskean värin. THC:n määrä on huipussaan yleensä niihin aikoihin, kun noin 70% emien kokonaismäärästä on vaihtanut väriä. Noin 90% muututtua tummiksi THC-pitoisuus kääntyy laskuun ja CBN alkaa nousta. Pidä kuitenkin mielessä, että nämä numerot ovat arvioita, eivät kiveen hakattu fakta.

ON AIKA TRIMMATA BUDIT

Trimmaaminen, sadonkorjuu, on seuraava vaihe. Budit kannattaa siistiä puhtaaksi, etteivät sokerilehdet valtaa säilytystilaa. Tähän työvaiheeseen tarvitaan työtaso, jonkinlainen alusta, lateksihanskat ja sakset. Itse trimmaamiseen on kaksi tapaa, märkätrimmaus ja kuivatrimmaus.

Märkätrimmaamisella tarkoitetaan kukkien käsittelyä välittömästi niiden leikkaamisen jälkeen, jolloin kosteuspitoisuus on vielä korkea. Tämä pienentää homeriskiä, sillä sokerilehtien poistaminen auttaa kukintoja ”hengittämään” kosteutta pois kuivaessaan. Tämän tekniikan huono puoli on työn sotkuisuus, hanskat ovat välttämättömyys. Tälläkin pilvellä on kuitenkin hopeareunus, sillä sotku on kukintojen hartsia, eli sen voi kerätä talteen ja polttaa ”saksihasiksena”.

Kuivatrimmaus on nimensä mukaisesti kuivien kukintojen käsittelyä. Tämä menetelmä sopii esimerkiksi matalan kosteuden ympäristöihin, joissa homeen vaara ei ole suuri. Kuivatrimmaus johtaa tiukempaan ja kompaktimpaan lopputulokseen, joka on monien mielestä myös esteettisesti kauniimpi.

Riippumatta valitusta metodista, on itse tehtävä täysin sama. Sokerilehdet täytyy irrottaa, mutta puutarhuri voi päättää tapahtuuko tämä budien ollessa kiinni varressa, vai haluaako hän irroittaa ja siistiä budit yksitellen. Sokerilehdet kannattaa kuitenkin säästää, sillä niistä voi tehdä hasista tai muita ekstrakteja.

KUIVAA BUDIT

Seuraava askel tapahtuu kuivaushuoneessa. Kannabiksen kuivaaminen tarkoittaa ylimääräisen kosteuden poistamista kukintojen sisältä homeen välttämiseksi ja poltto-ominaisuuksien parantamiseksi, märkä budi ei ole miellyttävää poltettavaa. Ennen kuivaamisen aloittamista on valittava siihen soveltuva tila. Tämä voi olla esimerkiksi ylimääräinen huone tai kasvihuoneena käytetty kasvatusteltta. Mikäli budit ovat yhä kiinni varsissa, on pyykkilangan tapaisen ratkaisun virittäminen tarpeen. Irtonaiset budit voi sijoittaa sopivan alustan tai ritilän päälle.

Optimaalisen lopputuloksen takaamiseksi kannabiksen kuivaaminen tulisi tapahtua hitaasti. Budien tunkeminen uuniin saattaa tuntua hyvältä idealta ajansäästön takia, mutta tämän vaikutus makuun on negatiivinen. Terpeenit, kannabiksen mausta ja tuoksusta vastuussa olevat molekyylit ovat haihtuvia ja tuhoutuvat korkeassa lämpötilassa. Kuivaaminen olisi hyvä aloittaa noin 21°C lämpötilassa ja noin 50% suhteellisessa kosteudessa. Sijoita kosteusmittari kuivaustilaan näiden parametrien tarkkailemiseksi. Lukemien ollessa liian korkeita, voi apu löytyä tuulettimista, ilmankuivaajista ja ilmastointilaitteista. Liian matalat lukemat korjaantuvat luonnollisesti lämmittimillä ja ilmankostuttimilla.

Kuivausprosessi ottaa yleensä 2–7 päivää. Kuivumisen edistymistä tulee tarkkailla säännöllisesti budeja kosketellen ja niiden kosteuspitoisuutta arvioiden. Lopputuote on tarpeeksi kuiva siinä vaiheessa, kun varret ja budit rapsahtavat poikki niitä taivutettaessa pelkän taipumisen sijaan.

KYPSYTÄ KANNABIS PEHMEÄKSI POLTETTAVAKSI

Jokainen meistä on varmaan joskus maistanut tykin näköistä budia, joka kuitenkin siitä nautiskellessa repi kurkun rikki karkeudellaan? Ongelma on huonosti kypsytetty budi. Sadon kypsyttäminen lisää kokonaisaikaa siemenestä jointtiin merkittävästi, mutta se lisää sadon laatua ja arvoa huimasti. Kypsytys on pitkitetty kuivausprosessi, joka poistaa kosteuden myös kukintojen sisältä. Tähän ei pelkkä pintapuolinen kuivaus riitä.

Kypsyttäminen tuo esiin lajikkeiden täyden maun ja pehmentää budin suutuntumaa poltettaessa. Nämä vaikutukset perustuvat lehdissä ja kukinnoissa olevan lehtivihreän hajoamiseen ajan kuluessa.

Kypsyttäminen antaa myös lisää potkua sadolle. THC on kukinnoissa happomuodossa THCA:na. THCA muuttuu THC:ksi hajoamalla dekarboksylaasin kautta ja tämä prosessi taas tapahtuu joko lämmittämällä kukintoa tai ajan myötä itsestään. Kypsyttäminen edistää dekarboksylaasin ja nostaa hiljalleen THC-pitoisuutta.

Kannabiksen kypsyttäminen on alusta-ja-unohda -prosessi, jossa työ tehdään aluksi ja sen jälkeen tiedossa on lähinnä passiivista seurailua. Tähän tarvitaan vain riittävä määrä purkkeja, jotta koko sato saadaan mahtumaan niihin.

Jokainen purkki tulisi ladata löyhästi siten, että kapasiteetista on käytössä noin 75% ja sulkea ja sijoittaa ne valolta suojattuun ja viileään paikkaan. Ensivaiheessa kukinnot saattavat näyttää kosteilta, sillä kosteus siirtyy niiden sisältä ulkopinnalle. Tästä kosteudesta hankkiudutaan eroon avaamalla purkit muutaman minuutin ajaksi joitakin kertoja päivässä. Näin kosteus siirtyy ympäröivään huoneilmaan ja ilma vaihtuu raikkaaseen. Tätä aktiviteettia tulisi siis harrastaa vähintään muutaman kerran päivässä ensimmäisen viikon ajan.

Viikoilla 2 ja 3 kosteuden vähentämiseksi riittää, kun purkkeja avataan kerran päivässä muutamaksi minuutiksi. Kolmen viikon kypsytyksen jälkeen budit ovat sopivan kuivia ja poltteluelämyksen laatu on parantunut huomattavasti savun pehmetessä. Jotkut kasvattajat suosivat pidempiä, jopa 8 viikon kypsytysaikoja maun ja voimakkuuden maksimoimiseksi. Kannabista voi kypsyttää 6 kuukautta tai yli aiheuttamatta harmia sadon laadulle, eli myös pidemmän tähtäimen säilömisprojekti on mahdollinen puutarhurin niin halutessa.

Osa. 1: Idättäminen. Täydellinen opas kannabiksen siementen idättämiseen.

Osa. 2: Kasvukausi. Itäneet siemenet pilkistävät ensin ulos mullasta, ja välittömästi tämän jälkeen ne ponnistavat ylös pieninä terämäisinä kasveina.

Osa. 3: Kukitusvaihe. Kukitusvaihe kannabis.

Osa. 4: Kukituksen viimeiset viikot. Viikkojen kasvaneen odotuksen jälkeen kauan odotettu sadonkorjuun hetki on viimein käsillä.