Kaikki Oleellinen Feminisoiduista Kannabiksen Siemenistä

Kaikki Oleellinen Feminisoiduista Kannabiksen Siemenistä

Kannabiksen siemeniä ostettaessa saatat törmätä moniin outoihin termeihin ja ilmaisuihin. Lähteet puhuvat feminisoiduista kannabiksen siemenistä, valoriippuvaisista lajikkeista, autoflowereista, uroksista, naaraista, hybrideistä, hermafrodiiteista ja monista muista termeistä, jotka saattavat kaivata selitystä. Jos olet ottamassa kasvatusurasi ensiaskelia, voi tämä termien sekamelska aiheuttaa hämmennystä.

Hätä ei ole kuitenkaan tämän näköinen, sillä vaikka alan sanasto voi vaikuttaa monimutkaiselta, on se otettavissa haltuun sopivia lähteitä käyttämällä. Meidän tavoitteemme on tukea sinua tällä matkalla aina siihen asti, että kaikki on selvää. Näin laajan kokonaisuuden käsittely kerralla ei ole kuitenkaan tarkoituksenmukaista, joten tässä artikkelissa keskitymme avaamaan mistä feminisoiduissa siemenissä on kyse.

MITÄ OVAT FEMINISOIDUT SIEMENET?

Vielä joitakin vuosia sitten kannabista siemenistä kasvattava joutui ristimään sormet ja toivomaan parasta siemenet kylvettyään, sillä kasvualustaan sijoitetuilla siemenillä oli 50 % mahdollisuus kasvaa uroksiksi. Tämä on tavalliselle kasvattajalle ongelma, sillä vain naaraskasvien kukinnot tuottavat merkittäviä määriä THC:tä, CBD:tä ja muita kannabinoideja.

Uroskannabikset kasvattavat kukkiessaan siitepölypusseja, joiden kanssa on syytä olla tarkka ja varovainen. Mikäli ne nimittäin pääsevät ikääntymään tarpeeksi kypsyäkseen, voivat ne pölyttää kallisarvoiset naaraskasvit, joka johtaa dramaattiseen pudotukseen sato-odotusten suhteen kasvin panostaessa resursseja kukkien sijaan siementen kehittämiseen.

1990-luvulla skenessä tapahtui kuitenkin merkittävä läpimurto feminisoitujen siementen markkinoille saapumisen mullistaessa kannabiksen kasvatuksen. Feminisoitujen siementen valmistuksessa käytetään geneettisiä työkaluja, joiden takia käytännössä kaikista siemenistä (99,9 %) varttuu naaraskasveja. Kannabiksen sukupuoleen liittyvän sattuman eliminointi teki kannabiksen kasvatuksesta paitsi helpompaa myös halvempaa.

Feminisoidut siemenet ovat yleensä valoriippuvaisia kasveja. Valoriippuvaisella kannabiksella tarkoitetaan lajikkeita, joiden kukkiminen on riippuvaista valoisien tuntien määrästä. Luonnossa kannabis alkaa kukkia geeniensä ohjaamana päivien lyhentyessä kesän kääntyessä syksyyn. Sisätiloissa kasvatettaessa kasvi pidetään vegetatiivisen kasvun vaiheessa siihen asti, kunnes kasvattaja päättää sen olevan valmis kukitettavaksi. Tämä prosessi laitetaan liikkeelle säätämällä valo-pimeäjaksot 12–12 asentoon.

FEMINISOIDUT SIEMENET PÄHKINÄNKUORESSA

• Suuri kannabinoidien määrä uroskasveihin verrattuna. Lajikkeet on usein jalostettu vahvuuden ja aromien maksimoimiseksi.
• Siemenet ovat 99,9 % feminisoituja, joten näistä siemenistä kypsyy lähes aina naaraskasveja
• Ei tarvetta sukupuolen tarkistukseen. Ei tarvetta heittää uroskasveja pois.
• Feminisoidut lajikkeet ovat useimmiten valoriippuvaisia, eli niiden kukintaa määrittää valoisien tuntien määrä.

Royal Queen Seedsin feminisoidut lajikkeet kategorisoidaan ja merkitään feminisoiduiksi, joten erehtymisen vaaraa ei ostaessa ole.

KUKA KASVATTAA FEMINISOITUJA LAJIKKEITA JA MIKSI?

Korkealaatuiset markkinoilla olevat feminisoidut siemenet tuottavat yleensä kasveja, joissa on suuri määrä THC:tä. Kannabiksen pääasiallisena psykotrooppisena komponenttina THC ja sen luoma päihtymystila – pilvi – on suurin syy kannabiksen nauttimiseen erilaisten käyttäjien keskuudessa.

Viihdekäyttäjät nauttivat feminisoitujen kannabislajikkeiden jumittavista, euforisista, rentouttavista ja piristävistä vaikutuksista. Tällaisten lajikkeiden kirjo on laaja, joten käyttäjät voivat haluistaan ja tarpeistaan riippuen hakea kannabikselta esimerkiksi energiaa päiväsajan askareisiin tai rentoutusta illan ratoksi. Eri lajikkeet tarjoavat erilaisia kannabinoidi- ja terpeeniprofiileja sekä joko indicaan tai sativaan kallistuvia geenejä. Näin ollen käyttäjät voivat testailla erilaisia lajikkeita ja hakea parhaiten erilaisiin tilanteisin ja tarpeisiin soveltuvia vaikutuksia.

Kannabista sen kokonaisvaltaisen vaikutuksen vuoksi käyttävät valitsevat myös feminisoidut siemenet voimakkaiden vaikutusten takia. THC voi auttaa kohottamaan alakuloista mielialaa, purkaa jännittyneisyyttä ahdistaviksi koetuissa tilanteissa tai lievittää erilaisiin terveysongelmiin liittyviä oireita. Monet käyttäjät kertovat THC:n auttavan myös uni- ja nukahtamisvaikeuksien kanssa painiskeltaessa.

KUKA KASVATTAA FEMINISOITUJA LAJIKKEITA JA MIKSI?

SATIVA-, INDICA-, HYBRIDI- JA RUDERALIS-LAJIKKEET

Näillä tarkoitetaan erilaisia kannabiksen alalajikkeita. Kaksi pääkategoriaa ovat sativa ja indica, mutta hybridit ja ruderalikset ovat myös mainitsemisen ja harkitsemisen arvoisia tilanteesta riippuen.

Aiemmin ajateltiin, että kannabiksen vaikutukset riippuivat siitä, mihin alalajiin – indica tai sativa – se kuului. Indicoihin perinteisesti yhdistetyt vaikutukset ovat fyysisen jumittavia, kun taas sativoiden ajatellaan olevan energisoivia ja sitä kautta erityisesti päiväkäyttöön sopivia. Moderni tutkimustieto viittaa kuitenkin siihen suuntaan, että vanhaan tietoon perustuvan indica-sativa -jaottelun sijaan vaikutusten taustalla näyttäisivät pikemminkin olevan teoreettisten alalajien sijaan lajikkeiden terpeeniprofiilit.

Toisin sanoen, vastoin aiempaa käsitystä jotkin indica-lajikkeet voivat omata piristäviä vaikutuksia ja jotkut sativat voivat rentouttaa ja rauhoittaa. Suositeltavaa onkin lukea huolella lajikkeista ja niiden vaikutuksista kirjoitetut kuvaukset yksioikoisen genetiikkaan tuijottamisen sijaan ennen ostopäätöksen tekoa.

Kasvien rakenteiden, kasvun ja morfologian näkökulmasta jaottelu indicoihin ja sativoihin on sen sijaan perusteltua, sillä niissä on havaittavissa selkeämpiä eroja.

Indicat ovat matalampia ja puskamaisempia ja niiden lehdet ovat leveämpiä. Indicat ovat usein sitkeitä kasveja ja soveltuvat monenlaisiin kasvuolosuhteisiin ja ympäristöihin.

Sativat puolestaan ovat usein rakenteeltaan korkeampia ja laihempia niiden lehtien ollessa kapeampia muodoltaan. Nämä aurinkoa rakastavat lajikkeet ovat usein parhaimmillaan aurinkoisessa ympäristössä. Sativoiden kukkimisajat ovat usein pidempiä indicoihin verrattuna.

Sativan ja indican lisäksi kannabisperheeseen kuuluu myös usein vähemmälle huomiolle jäävä alalaji Cannabis ruderalis. Ruderalis-lajikkeet ovat rikkaruohomaisia ja niitä kasvaa vapaana luonnossa esimerkiksi Siperian alueella. Kannabiksen kasvattajan näkökulmasta tämän alalajin tekee kiinnostavaksi sen genetiikasta johtuva automaattinen kukkimistapa. Tätä ominaisuutta voidaan hyödyntää risteyttämällä ruderaliksen genetiikkaa valoriippuvaisten klassisten lajikkeiden kanssa, jota kautta voidaan luoda perinteisesti suosittujen lajikkeiden autoflower-versioita.

NOPEASTI KUKKIVA KANNABIS

Suurin osa kannabislajikkeista vaatii vähintään 60–70 päivää kukkimisaikaa budien kypsymiseen. Tämä on ongelma ulkokasvatuksessa alueilla, joilla kesät ovat lyhyitä ja syksyt sateisia. Mikäli lajike ei kypsy ennen lokakuun loppua, aiheuttavat ilmasto-olosuhteet suurella todennäköisyydellä ongelmia kukintojen altistuessa prosessin loppumetreillä kosteudelle ja homeelle.

Nopeasti kukkivat lajikkeet on jalostettu tätä ongelmaa silmällä pitäen. Ne kypsyvät nopeammin, kenties jo 6–7 viikon kukituksen jälkeen, jolloin sadonkorjuuseen päästään syyskuun puolivälin tai lopun paikkeilla ennen kuin sääolot muuttuvat liian epäedullisiksi.

Useimmiten nopeasti kukkivat lajikkeet jalostetaan jo mainitun ruderaliksen genetiikkaa valoriippuvaisten lajikkeiden geenien kanssa risteyttäen. Autoflowereista poiketen nopeasti kukkivat lajikkeet tarvitsevat kuitenkin perinteisten lajikkeiden tapaan valojakson muutoksen kukkimisen laukaisemiseen.

TERPEENIEN MERKITYS KANNABIKSESSA

Kuten jo aiemmin kirjoitin, vaikuttaa nykytiedon valossa siltä, että lajikkeen vaikutuksia määrittää pelkän kannabinoidiprofiilin sijaan myös sen terpeeneiksi kutsuttujen aromaattisten yhdisteiden profiili. Aihetta koskeva tutkimus on vasta alkutekijöissään, mutta tämä ilmiö selittäisi miksi erilaisten lajikkeiden koetut vaikutukset eroavat toisista identtisen CBD:THC -suhteen omaavista lajikkeista.

Terpeeneistä tiedetään kuitenkin sen verran, että niiden vastuulle voidaan laskea lajikkeiden uniikit tuoksu- ja makuominaisuudet. Limoneenin, myrseenin ja pineenin kaltaisten yleisesti kannabiksessa esiintyvien terpeenien ansiota ovat kannabiksen hauskat aromit, joista tarkka nenä voi löytää esimerkiksi mäntyä, sitrushedelmiä, kukkia, happamia sävyjä tai vaikka puumaista tai multaista tuoksua.

TERPEENIEN MERKITYS KANNABIKSESSA

MITEN KASVATTAA KANNABISTA FEMINISOIDUSTA SIEMENISTÄ

Olemme jo todenneet feminisoitujen siementen käytön virtaviivaistavan ja helpottavan kannabiksen kasvatusta tavallisiin käsittelemättömiin siemeniin verrattuna. Tästä ei kuitenkaan kannata vetää johtopäätöstä ongelmavapaasta kasvatuksesta, sillä feminisoituihin siemeniinkin liittyy omat haasteensa.

SISÄKASVATUS VS. ULKOKASVATUS

Sisätiloissa kasvatettaessa valoajan säätäminen on onnistuneen kasvatuksen edellytys. Kasvattajat vaihtavat valot kasvuvaiheen asennosta kukitukseen yleensä suunnilleen silloin, kun kasvit ovat sopivan kokoisia, eli esimerkiksi noin puolet toivotusta lopullisesta koosta. Yksinkertaistettuna tämä johtuu siitä, että valojakson vaihtamisen jälkeen kukituksen ensimetreillä kannabis ottaa vielä tyypillisesti kasvuspurtin korkeutta venyen. Niille kannattaa siis varata riittävästi kasvutilaa, jottei tämä aiheuta ongelmia.

Feminisoiduista siemenistä kasvatettujen kasvien kukituksen aloittaminen edellyttää sisätilassa valojaksojen säätämistä siten, että kasvit viettävät 12 tuntia pimeässä ja saavat sen jälkeen 12 tuntia valoa. Kasvukautta pidempi pimeän jakso simuloi syksyn saapumista luonnossa ja saa kasvin siirtämään painopisteen vegetatiivisesta kasvusta kukkien kehittämiseen.

Ulkona feminisoiduista siemenistä kasvatettaessa oleelliset tekijät ovat suotuisa ilmasto ja kasvatuksen oikea-aikainen aloitus. Tämä johtuu vuodenaikojen aiheuttamasta vaihtelusta valoisien tuntien määrän suhteen. Kannabis on tämän asian suhteen tarkka kasvi. Vaatimusten täyttäminen ei kuitenkaan ole järin vaikeaa, sillä käytännön tasolla ja eurooppalaisissa olosuhteissa projekti kannattaa aloittaa keväällä kelien salliessa matalien lämpötilojen väistyttyä tai viimeistään alkukesästä, jolloin sadonkorjuu ajoittuu syksyyn.

KUINKA PALJON AIKAA VAADITAAN FEMINISOIDUN KANNABIKSEN KASVATTAMISEEN?

Kannabiksen sadonkorjuuseen asti kasvattamiseen vaadittava aika määrittyy sen genetiikan mukaan, riippumatta tapahtuuko itse kasvattaminen ulkona vai sisällä. Jotkut lajikkeet, eritoten indicat, ovat nopeimmillaan valmiita jo 6–7 viikkoa kukituksen aloituksesta. Hazen-suvun sativaisilla yksilöillä kukkimisprosessin vieminen kunnialla loppuun voi toisaalta viedä puoletkin pidempään.

Jos tavoitteena on saada satoa lyhimmässä mahdollisessa ajassa, ovat nopeasti kukkivat feminisoidut lajikkeet tai autoflowerit paras vaihtoehto. Joissain tapauksissa nämä ovat valmiita sadonkorjuuseen jo 60 päivää itämisestä.

VOIKO ERILAISIA FEMINISOITUJA LAJIKKEITA KASVATTAA SAMASSA TILASSA?

On mahdollista kasvattaa erilaisia lajikkeita samassa tilassa, mutta tämä voi johtaa helposti johtaa suurempiin haasteisiin monokulttuurin kasvattamiseen verrattuna.

Tähän on useita erilaisia syitä. Eri lajikkeiden huippukorkeuksissa voi olla merkittäviä eroja, niiden vaatimukset ravinteiden suhteen saattavat olla hyvin erilaisia ja ne saattavat valmistua eri aikaan. Myös erilaisten kasvunmuokkaustekniikoiden (latvominen, taittelu) käyttö saattaa olla tarpeen tasaisen kasvuston aikaansaamiseksi.

OPTIMI LÄMPÖTILA JA KOSTEUS FEMINISOIDULLE KANNABIKSELLE

Nyrkkisääntönä feminisoitu kannabis pitää keskilämpimistä, 21 °C asteen tuntumassa lämpötiloista. Äärimmäiset lämpötilanvaihtelut voivat johtaa kasvun hidastumiseen tai muihin ongelmiin. Ellet satu asumaan optimaalisen ilmaston alueella, on lämpötilan koneellinen säätely paras tapa varmistua sadon laadusta. Käytä tarvittaessa apuna lämmittimiä tai viilentimiä.

Kannabiksen kasvatustilan optimaalinen kosteusprosentti riippuu sen elinkaaren vaiheesta. Taimet ja vegetatiivisen kasvun vaiheessa olevat yksilöt suosivat kosteampaa ilmastoa. Kukkivan kannabiksen kohdalla taas liika kosteus voi johtaa homeongelmiin, joten suhteellisen kosteuden olisi hyvä olla 40–50 % tuntumassa.

MINKÄLAINEN MULTA SOPII FEMINISOIDUILLE SIEMENILLE?

Kannabis kasvaa parhaiten ravinnerikkaassa ja hyvin vettä läpäisevässä mullassa. Useimmat grow shoppien myymät multasekoitukset on optimoitu kannabiksen vaatimuksia silmällä pitäen. Luonnosta peräisin olevan mullan ominaisuuksia voi parantaa kannabikselle paremmin sopivaksi lisäämällä joukkoon perliittiä, vermikuliittia, kompostia tai matokompostia.

MINKÄLAINEN MULTA SOPII FEMINISOIDUILLE SIEMENILLE?

MINKÄLAISIA RAVINTEITA KÄYTTÄÄ FEMINISOIDUN KANNABIKSEN KASVATUKSESSA?

Oikeanlaiset ravinteet ovat kannabiksen terveen kasvun edellytys. Kolme tärkeintä makroravinnetta ovat typpi, fosfori ja kalium. Näiden lisäksi tarvitaan pienemmissä määrin erilaisia mikroravinteita kuten kalsiumia, rautaa, magnesiumia, kuparia ja monia muita.

Kaupalliset kannabislannoitteet sisältävät yleensä kaikki tarvittavat makro- ja mikroravinteet, mutta kasvattajan on syytä pitää huoli siitä, että annostus on enintään suositellulla tasolla, tai mieluummin hieman alakantissa.

On tärkeää ymmärtää, että kannabiskasvin tarvitsemien ravinteiden pitoisuudet vaihtelevat sen mukaan, onko se vegetatiivisen kasvun vaiheessa vai kukkimassa. Tästä syystä lannoitevalmistajat tarjoavat yleensä kahta erilaiseen koostumukseen perustuvaa kaavaa vastaaman kunkin vaiheen tarpeisiin.

MINKÄLAISTA VETTÄ KÄYTTÄÄ FEMINISOIDUN KANNABIKSEN KASVATUKSESSA?

Kannabiksen kastelussa käytetyn vesi ja ravinneseoksen pH:n tulisi mullassa kasvatettaessa olla optimaalisessa 6–7 haarukassa. Tästä poikkeaminen johtaa siihen, etteivät kaikki ravinteet ole kasvin käytettävissä, vaikka niitä kasteluveden mukana ruukkuun laitetaankin. Jos käytettävissä oleva vesi ei täytä tätä happamuusvaatimusta, voi kasvattaja käyttää tarkoitusta varten kehitettyjä tuotteita, jotka alentavat tai nostavat pH:n halutulle tasolle.

KASVUNMUOKKAUS – MIKSI JA MILLOIN?

Erilaisten kasvunmuokkaustekniikoiden tarkoituksena on pitää kasvin rakenne optimaalisena satoa silmällä pitäen. Näihin tekniikoihin kuuluvat esimerkiksi latvominen, sivuhaarojen taittelu, lehtien trimmaus, haarojen sitominen ja moni muu menetelmä. Kaikilla näillä on kuitenkin sama tavoite, ottaa kaikki irti käytettävissä olevasta valosta ja tilasta suurimman mahdollisen sadon saamiseksi.

Kasvunmuokkaus voi stressata kannabista ja hidastaa sen kasvua väliaikaisesti. Tämän takia feminisoiduilla autoflowereille ei suositella kasvunmuokkausta, sillä niiden lyhyt elinkaari ei anna tarpeeksi aikaa käsittelystä toipumiseen. Feminisoidut valoriippuvaiset lajikkeet eivät kuitenkaan ole aikaan sidottuja, eli niiden kanssa aika parantaa käsittelyn aiheuttamat traumat.

MUUT TÄRKEÄT TERMIT JA KONSEPTIT

Kannabikseen liittyvä erikoissanasto on varsin laaja ja erityisesti tuoreemmilla kasvattajilla erehtymisen vaara on suuri. Termistöä avataksemme päätimme avata tässä artikkelin lopussa kannabiksen kasvatuksen sanastoa ja konsepteja.

MITEN KANNABIS TUOTTAA KANNABINOIDEJA

THC, CBD ja muut kannabinoidit eivät ilmesty tyhjästä kasviin kasvun edistyessä, vaan aiheeseen liittyy paljon mielenkiintoista kemiaa.

Kannabinoidien tuotantoprosessin ensiaskeliin kuuluu geranyyli-pyrofosfaatiksi kutsutun kemikaalin tuotto kasvin sisällä. Tämä molekyylin ja olivetolihapon vuorovaikutuksesta syntyy kannabigerolihappoa (CBGA).

Tämä komponentti on tärkeimpien kannabinoidien rakennuspalikka, mutta prosessi pääty tähän. CBGA yhdistyy ensin tiettyjen entsyymien kanssa, jonka jälkeen se muuntuu biosynteesinä tunnetun prosessin kautta meille tuttujen kannabinoidien happomuodoiksi. Tuloksena on THCA:ta, CBDA:ta ja CBCA:ta, jotka ovat enää vain yhden askeleen päässä psykoaktiivisia vaikutuksia omaavista kannabinoideista.

Tämä askel on dekarboksylaatio, jonka myötä happomuotoon viittaava A-pääte tippuu pois ja lopputuloksena ovat endokannabinoidijärjestelmään vaikuttamaan kykenevät kannabinoidimuodot THC, CBD ja CBC. Dekarboksylaatio on yksinkertaisimmillaan kannabinoidien lämmittämistä, käytännössä siis kannabiksen polttamista vai höyryttämistä.

MITEN KANNABIS TUOTTAA KANNABINOIDEJA

MITEN THC VAIKUTTAA ENDOKANNABINOIDIJÄRJESTELMÄÄN.

Miten kannabinoidit vaikuttavat ihmiskehoon päädyttyään?

THC ja CBD ovat kaksi yleisintä ja tunnetuista kannabinoidia. THC on pääosin vastuussa kannabiksen päihdekäyttöön liittyvästä “pilvestä”. CBD puolestaan omaa monia muita hyödyllisiä vaikutuksia, mutta ei aiheuta päihtymistilaa.

Nämä kannabinoidit, kuten myös muut reilut 100 kannabinoidia, vaikuttavat kehoon suoria ja epäsuoria reittejä käyttäen endokannabinoidijärjestelmänä tunnetun säätelyelimistön kautta. Tämä järjestelmä koostuu pääosin kannabinoidireseptoreista, jotka säätelevät monia fysiologisia toimintoja kuten mielialaa, unta, immunologisia vasteita ja montaa muuta kehon toimintoa. Endokannabinoidijärjestelmän reseptoreiden kautta voivat vaikuttaa kasvipohjaisten fytokannabinoidien lisäksi myös ihmiskehon rakentamat nk. endokannabinoidit erilaisia vaikutuksia tuottaen.

Mielihyvää tuottava ja esimerkiksi urheilusuoritusta seuraavasta auvoisasta tunteesta vastaava anandamidi on eräs tärkeimmistä endokannabinoideista. Se toimii aivojen välittäjäaineena ja lähettää viestejä hermosolujen välillä. Tämä vuorovaikutus vaikuttaa mm. mielihyvään, muistiin, ajatteluun, keskittymiseen, aistituntemuksiin, ajantajuun ja moneen muuhun asiaan.

THC:n molekyylirakenne muistuttaa anandamidin vastaavaa, joten ei liene yllättävää, että anandamidin tapaan myös THC sitoutuu kannabinoidireseptoreille, erityisesti CB1-reseptorille. Kiitos tämän yhteyden, voi kannabiksen käyttäminen vaikuttaa meihin monella tavalla.

MIKSI KANNABIS TUOTTAA TERPEENEJÄ?

Kannabis ja muut kasvit tuottavat näitä aromaattisia molekyylejä tiettävästi pääosin luonnonmukaisena puolustusmekanismina tuholaisia vastaan ja toisaalta houkutellakseen läheisyyteensä pölyttäjiä. Tämä voi selittää myös kannabiksessa havaitun taipumuksen tuottaa voimakkaampaa tuoksua silloin, kun se on tuholaisten hyökkäyksen alla.

MITÄ ON SINSEMILLA?

Sinsemilla” on espanjaa ja tarkoittaa ”ilman siementä”. Termi on peräisin ajalta, jolloin markkinoilla ollut kannabis oli pääosin heikkolaatuista, ulkona kasvatettua ja siemeniä täynnä olevaa kukintoa. Noissa olosuhteissa siemenvapaa kannabis on ollut harvinaisuus ja viesti korkeimmasta laadusta.

Tänä päivänä modernien lajikkeiden, feminisoitujen siementen ja kehittyneiden kasvatusmenetelmien johdosta budin sisältä paljastuvat siemenet ovat harvinaisia löytöjä. Ajan voi siis ajatella ajaneen sinsemillan ohi ja konseptin kuuluvan menneisyyteen. On hyvä pitää kuitenkin mielessä, että joissain yhteyksissä termiä voidaan yhä vieläkin käyttää korostamaan huippulaatuisen kannabiksen laatua ja erottamaan sitä oletettavasti heikommista tuotteista.

MITÄ HERMAFRODIITIT OVAT?

Binäärisen uros-naaras-jaottelun lisäksi kannabis voi olla sukupuoleltaan hermafrodiitti. Tällaisissa tapauksissa kasvi ilmentää molempia sukupuolia, eli siihen ilmestyy kukkimisen aikana niin budeja kuin siitepölypussejakin. Tarkkojen silmien ohi livahtanut sukukypsä hermafrodiitti heikentää yleensä sekä sato-odotuksia että sadon laatua.

Yleisin syy tälle ilmiölle on kasvin kokema stressi. Syitä stressiin voivat olla esimerkiksi pimeäjakson häiriintyminen, jonka johdosta kasvi kääntyy takaisin vegetatiiviseen kasvuun kukinnan jo alettua. Muita potentiaalisia syitä ovat ympäristön aiheuttama stressi, kuten esimerkiksi äärimmäiset lämpötilat, tuholaiset tai kosteuden heittelyt.

Kannabiksen kasvattaminen hallitussa ympäristössä on paras tapa ehkäistä ongelmia. Pidä stressitekijät minimissä ja riski kasvien kääntymisestä hermafrodiiteiksi laskee huomattavasti.

MITÄ HERMAFRODIITIT OVAT?

MITÄ OVAT MAATIAISLAJIKKEET?

Maatiaislajikkeella tarkoitetaan biologiassa paikallisia, ympäristöönsä luonnonvalinnan kautta sopeutuneita lajikkeita, eikä kannabis muodosta poikkeusta tässä suhteessa. Tällaisten lajikkeiden kutsuminen puhtaiksi alkuperäislajikkeiksi on oikeutettua tieteen näkökulmasta. Maatiaislajikkeita tavataan ja viljellään yhä mm. Hindukuš-vuoriston alueella Afganistanin ja Pakistanin rajaseudulla, mutta myös Afrikassa, Jamaikalla, Aasiassa, Venäjällä ja Etelä-Amerikassa.

PARHAAT FEMINISOIDUT LAJIKEPERHEET

Erilaisia feminisoituja hybridilajikkeita on olemassa satoja, mutta suurin osa niistä on peräisin muutamasta “perheestä”. Ihmisperheiden tapaan myös nämä kannabisperheet jakavat perimänsä ja omaavat piirteitä, jotka kertovat sukulaisuudesta ja taustasta.

  • KUSH

Kush-lajikkeiden genetiikat tuottavat perinteisesti tykkejä tuoksuja ja syvän rentouttavia ja fyysisesti jumittavia vaikutuksia – kiitos yleensä indicaan kallistuvan genetiikan. Lajikkeesta riippuen terpeeniprofiilin tarjoamat tuoksut ovat useimmiten multaisia, puumaisia, mäntymäisiä ja sitrusmaisia.

  • HAZE

Haze-lajikkeet sopivat erityisesti klassista sativaista päässä särisevää ja aktiivista pilveä hakeville sekä päiväsajan polttoon. Terpeeniprofiili voi sisältää monenlaisia tuoksuja ja aromeja, kuten esimerkiksi makeaa, sitrushedelmää tai kahvisia ja suklaisia sävyjä.

  • AFGAANI

Afgaanigeeneihin nojaava kannabis tarjoaa usein mausteisia, maanläheisiä ja tuoreita vivahteita. Useimmat näistä lajikkeista ovat indicoita, joten vaikutusten puolelta odotettavissa on iloisuutta, sohvalle jumittamista ja yöaikaan sopivaa rauhallista menoa .

  • GELATO

Gelatoon pohjaavat lajikkeet ovat parasta mitä Kalifornian kannabisskenellä on tarjota. Aisteja ne hellivät nimensä mukaisesti hedelmäisillä, jälkiruokia muistuttavilla aromeilla. Valtaosa näistä lajikkeista on hybridejä tai vähintään tuntuvat siltä, joten vaikutukset ovat luonteeltaan sekoitus rentouttavaa kehoon ja euforista päänuppiin kolahtavaa laatua

  • COOKIES

Cookies-perheen lajikkeet yhdistävät euforista ja sosiaalista pilveä kevyeen fyysiseen rentoutukseen. Aromipuolelta odotettavissa on multaisia ja makeita aromeja, jotka sulautuvat lajikkeelle nimen antaneisiin keksimäisiin tunnelmiin muodostaen kerrassaan suussa sulavan kombinaation.

  • BLUEBERRY

Blueberrystä jalostettuja lajikkeita yhdistää yleensä terpeeniprofiili, joka tapailee rikkaan makeita ja marjamaisia nuotteja. Yhdysvaltain länsirannikolta kotoisin oleva lajike tunnetaan erityisesti syvän rentouttavista ja rauhoittavista vaikutuksista.

  • PURPLE

Purple-perheen genetiikkaa omaavat lajikkeet saavat usein punaisia ja purppuraisia sävyjä kukituksen aikana, ja erityisesti näin tapahtuu kasvin altistuessa alhaisille lämpötiloille. Terpeenitarjonta on tykinpää sorttia, josta on löydettävissä mm. multaa, sitrushedelmiä ja mäntyä. Suurin osa Purple-lajikkeista on indicoita, joten vaikutusten puolesta tarjolla on rentouttavaa ja narkoottisempaa menoa.

  • BANANA

Alkuperäinen Banana on 70 % indica, joka on varustettu erityisen rikkaalla erehdyttävästi makeaa banaania muistuttavalla terpeeniprofiililla. Lajike on 25 % THC-pitoisuudella erittäin vahva ja tarjoaa syvää rentoutumista. Myös banaanin jälkeläiset ovat usein veistetty samasta puusta.

  • SKUNK

Skunk on käsite kannabismaailmassa, mistä omaa kieltään kertoo se, että skunkkimainen aromi on tunnettu termi polttelijoiden keskuudessa. Tämä genetiikka muodostaa perustan lukuisille tänä päivänä markkinoilta löytyville lajikkeille. Skunkilta vaikutuksia perineet lajikkeet aiheuttavat tyypillisesti unettavia tuntemuksia, joihin yhdistyy iloa ja positiivista mielialaa.

  • CHEESE

Alkuperäinen Cheese oli indica-voittoinen hybridi, joka syntyi yhdistelmänä edellä mainittujen Skunkin ja Afgaanin geenien yhdistyessä erityisen aromaattiseksi jälkipolveksi. Cheesen genetiikkaan nojaavat lajikkeet omaavat tyypillisesti viitteitä lajikkeen juustomaisesta aromista ja tasapainoisesta, euforiaa ja jumittavaa yhdistävästä pilvestä.




OLETKO 18-VUOTIAS TAI YLI?

RoyalQueenSeeds.com sivuston sisältö soveltuu vain aikuisille ja on täten varattu vain 18-vuotiaille ja sitä vanhemmille.

Pidä huoli, että olet ajan tasalla asuinmaasi vallitsevan lainsäädännön suhteen.

Klikkaamalla SISÄÄN vahvistat
olevasi yli
18-vuotias