Kukitusvaihe

OSA 1 / Intro

Loppu häämöttää jo, vain pari kuukautta kukkaloistoa ja on aika kaivaa lopputulokset näkyville. Saadaksemme kaiken potentiaalin irti jokaisesta kasvista tulee meidän hienosäätää jokainen yksityiskohta ja synkronisoida ne keskenään.

Loppujen lopuksi usein pieniä juttuja säätämällä saadaan aikaan suurimmat harppaukset. Tämä juttu käy kohta kohdalta läpi tärkeät tekijät ja luo samalla katsauksen siihen, kuinka löytää nopeat parannuskeinot ravinnevajauksiin.

Kukkiminen on siis hyvässä vauhdissa ja muutaman viikon kuluttua sen aloittamisesta rupeavat kasvit puskemaan esiin valkoisia Budien kehittyminen on nyt hitaalla, mutta varmalla tiellä. Kuten aiemmin totesin et saa unohtaa uros- ja naaraskasvien erottelua. Kehittyvät urokset alkavat pian kasvattaa pallomaisia siitepölysäiliöitä, jotka noin 3 viikon sisällä ovat valmiina räjähtämään ja levittämään siitepölyn ympäriinsä, hedelmöittäen samalla kaikki karvaiset naaraat. Kolmen ensimmäisen kukintoviikon voi ajatella olevan vielä kasvukautta.

Muutettuasi valorytmin sykliin 12 tuntia valoa – 12 tuntia pimeää alkavat kasvisi kasvaa räjähdysmäisesti, ne saattavat tämän jakson aikana jopa tuplata tai triplata kokonsa. Erityisesti ensimmäistä satoaan kasvattaville tämä on varmasti mahtavaa katsottavaa, sillä saat seurata pienen kasvin muutosta suuremmaksi ja suuremmaksi kasvavia hartsin peittämiä budeja kannattelevaksi jättiläiseksi. Myös kannabikselle tyypillinen haju voimistuu ja luulenpa, että loppuvaiheessa sinulla saattaa olla jo melkoinen polte päästä lyömään tulille sadon ensimmäinen jointti.

OSA 2 / Kasvu- Ja Kukitusravinteet

Kukkimisvaiheen aikana siirrymme käyttämään erityisesti tätä prosessia silmällä pitäen tehtyjä kukituslannoitteita, joten voit kerätä kasvukauden ravinteet ja laittaa ne kaappiin odottamaan seuraavaa satoa.

Mikäli käytit esilannoitettua multaa, olet saattanut hyvinkin viettää muutamankin viikon ilman ravinteiden lisäämistä. Kasvukausi ei tietenkään voi ilman ravinteita olla liian pitkä, sillä kasvit käyttävät ennen pitkää ravinteilla rikastetunkin mullan ravinteet ja joudut lisäämään niitä.

Tässä projektissa käytettiin vain ja ainoastaan Plagronin ravinteita. Jotkut valmistajat myyvät yhtä ravinnetta sekä kasvu- että kukitusvaiheeseen, siinä missä toiset valmistajat tarjoavat molemmille omat optimoidut ratkaisut. Useat kasvattajat jatkavat kasvukauden ravinteiden käyttöä kukitusvaiheen ensimmäiselle tai toiselle viikolle asti, sillä tämä on eräänlaista siirtymävaihetta ja kasvilla on suuri tarve typelle ja muille nopean kasvun rakennuspalikoille.

Tämä tapa auttaa kasveja myös saavuttamaan jonkun verran lisäkokoa, sillä kukitusravinteet ohjaavat kasvin prioriteetteja kohti kukintojen kasvatusta itse kasvin koon kasvattamisen sijaan. Täten voit erilaisilla ravinneratkaisuilla pelata tässä kohtaa vielä hieman kasvin lopullisella koolla. Mikäli kasvisi ovat suunnitelmiisi ja kasvatustilaasi nähden sopivan kokoisia ja haluat niiden säilyttävän kompaktimman muotonsa, kannattaa sinun tässä kohtaa siirtyä suoraan kukitusravinteisiin. Mikäli puolestaan kasvisi ovat pieniä eivätkä täytä kasvatustilaa optimaalisesti, kannattaa sinun yrittää tässä kohtaa tehdä kaikki mahdollinen niiden koon kasvattamiseksi, eli voit jatkaa vielä hetken aikaa kasvukauden ravinteilla.

On selvää, ettet tässä kohtaa enää voi muuttaa suuria linjoja, vaan ainoastaan hienosäätää projektia. Tästä huolimatta on järkevä pyrkiä kasvattamaan kasvit siten, että tila tulee käytetyksi hyödyksi. Loppupeleissä jokainen ylimääräinen sentti siellä tai täällä on positiivinen asia satosi kannalta. Kolmannen kukitusviikon paikkeilla huomaat, ettei kasvua enää tapahdu ja kasvisi ovat saavuttaneet maksimimittansa. Kasvit ovat lopettaneet pystysuunnan sekä ympärysmitan kasvattamisen ja tästä lähtien ne keskittävät kaiken tarmonsa budien kasvattamiseen. Tässä kohtaa on tärkeää vaihtaa ravinteet kukitukseen tähdättyihin, sillä kasvin tarve fosforille ja kalsiumille kasvaa. Nämä kuuluvat onnistuneen kukituksen kannalta tärkeimpiin yksityiskohtiin.

Tästä johtuen on hyvä idea hankkia pullollinen PK 13-14 liuosta. PK 13-14 (itse käytin Plagron PK Plussaa) on erillinen kukitusravinne, jota käytetään lisätukena normaaleille kukitusravinteille. Kuten saatoit nimestä tulkita, on tämän ravinteen sisältö fosforia ja kalsiumia, eli juuri niitä ravinteita, joita kasvisi tarvitsee kasvattaakseen isoja ja paksuja budeja. On olemassa kaksi tapaa käyttää PK 13-14 lannoitetta. Voit aloittaa pienillä annoksia ensimmäisellä kukitusviikolla ja hiljakseen nostaa annosta viikkojen kuluessa. Aloita esimerkiksi 0,25ml/ litra ensimmäisellä viikolla ja tähtää kolmannen viikon annoksessa 0,75ml/l pitoisuuteen.

Tarvitsemasi määrät on määritelty yleensä pullon kyljessä olevassa ohjeessa. Toinen tapa on odottaa aina kukituksen kolmannelle viikolle asti, tällöin nimittäin alkaa suurin kehitys budien kehittymisessä, ja aloittaa suoraan projektin loppuun asti jatkuva ruokinta suhteella 1,5ml/litra. Yhteenvetona, PK 13-14 ravinnelisä auttaa siis kasvejasi tuottamaan tiheämpiä ja kovempia budeja.

Älä unohda, että tässä kohtaa sinun täytyy räätälöidä ruokinta kasviesi tarpeiden mukaan. Tähän vaiheeseen tultaessa niiden vaatimukset ravinteiden suhteen ovat muuttuneet huomattavasti edeltävien nopean kasvun viikkojen vaatimuksista. Mikäli jatkat ravinteiden syöttämistä aiempien viikkojen tapaan, saatat hyvinkin nopeasti kohdata liiasta ravinnemäärästä koituvia ongelmia. Mikäli esimerkiksi aiemmin annoit kasveillesi ravinteita joka päivä, voisi tässä vaiheessa olla hyvä idea pudottaa ruokailujen määrä joka toiseen päivään. Tähän on syytä kiinnittää erityistä huomiota.

OSA 3 / Lehtien Ruokkiminen

Kasvit kukkivat intohimoisesti ja saavat ruuaksi Algal Bloomia. Joka toinen viikko ne suihkutellaan Phytamin Leaf Feedilla kukkimisen stimuloimiseksi, sekä Plagron Repro Fortella, jonka tarkoitus on auttaa siirtämään sokereita lehdistä kukintoihin.

Lisäksi kasvit saavat kahden viikon välein annoksen entsyymejä. Nämä entsyymit puhdistavat kasvualustaa poistamalla kuolleita juuria ja vähentämällä reippaasta ravinnekuormasta johtuvaa suolojen kertymistä.

Siemenestä alkunsa saaneilla kasveilla on tapana venyä enemmän korkeutta klooneihin verrattuna. Tähän mennessä niille on siis varmasti kertynyt melkoisesti kokoa, joten suositukseni on kasvien latvominen tai latvojen taittaminen, eritoten mikäli tilaa on rajatusti. Latva taitetaan sitomalla ylimmän budin alapuolelle naru ja lukitsemaan kasvin kärki tätä narua käyttäen kevyesti alaspäin. Tällä tekniikalla saat samat edut kasvuun kuin latvomisellakin, muttet menetä ylintä budia prosessissa.

Kasvin latvan käsitteleminen johtaa alempien haarojen parempaan kasvuun ja kasvi kehittääkin tämän myötä enemmän budeja laajemmalle alueelle. Alle 1,5 metrin korkuisissa kasvatustiloissa kasvien latvojen käsittely tulee hoitaa aikaisemmassa vaiheessa, tai vaihtoehtoisesti lyhentää kasvuvaihetta huomattavasti. Ravinteita kannattaa tarjota mieluummin liian vähän kuin liikaa, mutta jos ravinnevaje on niin vakava, ettei se korjaannu uudelle annoksella kukitusravinteita, on nopein tapa ongelman ratkaisemiseksi lehtiravinteiden tarjoaminen.

Tee siis liuos, jolla normaalisti kastelisit kasvejasi ja suihkuta se suoraan kasvin päälle. Kasvit voivat ottaa ravinteita myös suoraan lehdistään, minkä lisäksi tämän tavan etuna on se, ettei kasvualustan pH muutu. Kasvien suihkuttelu on parasta hoitaa silloin, kun olet sammuttamassa lamppuja ja/tai lamppuja päälle naksauttaessa. Ongelma vakavien aliravitsemustilojen kanssa on se, että ravinteita perinteisellä tavalla annostellessa sinun tulee odottaa siihen saakka, että kasvi on taas janoinen. Ei ole mitään järkeä antaa ravinteita päivittäin, mikäli kasvisi eivät voi ottaa vastaan tarjoamiasi ravinteita. Sinun täytyy siis odottaa, taatusti pidempään kuin haluaisit, jotta voit tehdä vaaditut korjaustoimenpiteet tilanteen tasaamiseksi.

Yhdistämällä kastelun ja ravinteiden suihkuttamisen lehdille kasvisi saa tarvitsemansa ravinteet välittömästi käyttöönsä. Vaikutusten tulisi olla näkyvissä jo seuraavana päivänä. Voit huomata kuinka lehdissä olleet keltaiset täplät rupeavat saamaan takaisin alkuperäistä vihreää väriään. Jatkamalla kastelua ja ravinteiden syöttöä lehdille tulet palautat kasvisi pikaisesti lumoavana vihreiksi. Toinen hyvä puoli lehtien kautta syötetyissä ravinteissa on se, että voit turvallisesti testailla missä varsinainen ongelma lopulta olikaan. Useilla kasvattajilla on vaikeuksia erottaa ylimääräisten ravinteiden aiheuttamia oireita aliravitsemuksen merkeistä.

Voit kaikessa yksinkertaisuudessaan vain suihkutella lehdet läpi ravinneliuoksella ja tarkkailla onko reaktio positiivinen vai negatiivinen ja päätellä tästä ongelmien syyn. Kasvattajilla olisi kätevä olla saatavilla yksittäisillä ravinteilla, kuten typellä, fosforilla ja kalsiumilla täytettyjä pulloja. Näiden avulla voit ongelmien sattuessa helpommin testata ongelman luonnetta. Oletetaan että sinulla on vajautta typestä ja käytät yleisravinnetta sen korjaamiseen. Kasvisi saa tällöin tarvitsemansa typen lisäksi myös reilusti muita, tässä kohtaa täysin tarpeettomia aineita.

Sinun kannattaa ottaa tavaksi pitää ylimääräinen typpipullo käden ulottuvilla. Tämän lisääminen nostaa kasviesi typpitasoja vaikuttamatta muiden ravinteiden tasoihin. Tämä kikka on erityisen käyttökelpoinen ulkokasvattajille, jotka kasvattavat suuria kasveja ruukuissa. Tällainen projekti vaatii suuria määriä lisätyppeä. Erityisesti helleaaltojen aikana on kätevää ruiskutella kasveja typpisekoituksella, tai sitten vain yksinkertaisesti lisätä sitä normaaliin kasteluveteen. Sama menetelmä sopii tietysti käytettäväksi myös esimerkiksi fosforin tai kalsiumin puutostilojen hoitoon.

OSA 4 / Ilmanvaihto

Hyvien kukkimistulosten saavuttamiseksi kasviesi tulee saada tarpeeksi hiilidioksidia. Hiilidioksidia tarvitaan kunnon kasvuun valotuntien aikana.

Mitä enemmän kasveille on hiilidioksidia tarjolla, sen nopeammin ne kasvavat ja sen paremmin ne kestävät korkeita lämpötiloja. Kasvatustilan dimensiot ja tilaratkaisut näyttelevät avainasemaa tässä kohtaa.

Optimaalinen ratkaisu on tehdä seinän alaOSAan reikiä yhdelle sivulla ja vastaavasti sijoittaa poistoilman imuputki vastakkaiselle sivulle seinän yläOSAan. Tämä rakenne maksimoi ilmankierron yhdeltä sivulta toiselle. Sisään tuleva CO2-rikas ilma menee kasvien käyttöön ja sen jälkeen tämä köyhtynyt ilma imetään pois vetäen samalla uutta ilmaa sisään alaOSAn rei’istä. Mikäli kasvatat isommassa tilassa ja käytät jonkinlaista puhallinta, voit sijoittaa sen tilan yläOSAa, mikäli käytät ilmasukkaa.

Puhallin toimii päinvastoin kuin tyhjiöpumppu, imemisen sijaan se puhaltaa ilmaa sisään. Pienessä tilassa tämä on riittävästä ilman vaihtumisesta johtuen olla tarpeetonta, pelkkä pumppu riittää. Ilmasukka on sukkamainen noin 3-5 metrin mittainen kangaskappale. Käyttäessäsi pelkkää puhallinta päädyt yleensä tilanteeseen, missä kylmää ilmaa pumpataan vain toiselle puolelle kasvatustilaa, joka taas voi johtaa poikkeamiin kasvun kannalta optimaalisesta lämpötilasta. Lämpötilan lisäksi myös CO2 jakautuu epätasaisesti tilaan ja täten myös kasveille. Sukka toimii seuraavalla tavalla: kiinnitä se ilmanpuhaltimeen ja kiinnitä koko hoito seinään.

Nyt käynnistäessäsi puhaltimen ilmasukka täytyy sisään virtaavalla ilmalla, joka sitten vapautuu kasvatustilaasi 3-5 metrin päässä. Tämän jälkeen CO2-rikas ilma jakautuu tasaisemmin tilaan ja kaikki kasvisi pääsevät nauttimaan raikkaasta ilmasta, minkä lisäksi ulkoa tuleva viileämpi ilma saa myös tovin aikaa lämmetä, parantaen täten todennäköisesti tilasi kasvuolosuhteita. Tämä on yksinkertainen ja tehokkaaksi todettu ratkaisu. Liian vähäinen ilmanvaihto johtaa heikentyneeseen kasvuun ja kukintaan. Kasvit eivät kasva niin hyvin kuin ne voisivat, ja onpa lehtien kellastuminenkin mahdollista.

Liikkuva tuuletin on toinen tärkeä väline hyvin suunnitellussa kasvatustilassa. Kylmän ja kuuman ilman sekoittaminen ja tästä seuraaviin positiivisiin vaikutuksiin voi lisätä tuulettimen aiheuttamat ilmanliikkeet. Pieni tuulenvire kasvatustilassa tukee kasvien varsien kehitystä, eritoten vankkaa varrenkasvua, minkä lisäksi se saattaa tehdä kasveista myös aavistuksen verran kompaktimpia ja pienempiä. Varrenkasvun todettiin jo aiemmin tukevan budien tuotantoa ja määrittävän siis satosi kokoa. Nyrkkisääntönä paksuvartisimmat kasvit ovat yleensä myös tuotoltaan suurimpia.

OSA 5 / Kukintojen Muodostus

Kaikista tärkein aika kukintavaiheessa on suurimmalle OSAlle kasveista karkeasti viikosta kolme viikkoon viisi.

Tällöin suurin OSA kasveista käyttää ison OSAn energiastaan budien kasvattamiseen, joten sinun sopii odottaa merkittävää edistystä tällä rintamalla. Tässä kohtaa sinun tulee siis tehdä kaikkesi sujuvan ja häiriöttömän kasvun takaamiseksi.

Kolmannen viikon alussa sinulla on viimeinen sauma käsitellä kasveja orgaanisilla torjunta-aineilla, sillä budit eivät vielä ole erityisen kovia tai kompakteja. Saattaa olla hyvä suihkutella kasvit läpi tässä vaiheessa ennaltaehkäisyn nimissä, sillä tuskin haluat saapua viikolle viisi ja todeta kasvien kuhisevan ei-toivottua elämään, josta ei tässä kohtaa oikein enää pääse eroonkaan, sillä torjunta-aineiden käyttöä näin myöhään tulisi välttää. Noin muuten tässä kohtaa ei ole kummoisesti tekemistä, pidät vain huolen riittävästä ravinnemäärästä ja ihailet pikkuhiljaa kasvavaa budimassaa.

Valkoisia karvoja kasvaa yhä enemmän ja enemmän ja ajan kanssa pienet irralliset nuput kasvavat toisiaan kohti muodostaen lopulta yhden valtavan budin.