Kannabiksen taimiaika haltuun vain 3 vaiheella

Kolme yksinkertaista vaihetta kannabiksen taimivaiheessa onnistumiseen

Kannabiksen taimia voi olla vaikeaa pitää elossa, erityisesti jos sattuu olemaan aloitteleva kasvattaja. Kun kerää vankan tietopohjan taimista ja niiden vaatimuksista, voi elintärkeä taimivaihe vaikuttaakin huomattavasti vähemmän uhkaavalta. Jatka lukemista selvittääksesi kolme yksinkertaista vaihetta, joilla otat haltuun hyvinvoivien taimien kasvattamisen.

Vaihe 1: Valitse oikeat genetiikat, kasvatusastiat ja maaperä taimillesi

Etsi aktiivisesti itsellesi oikeaa lajiketta siemeniä hankkiessasi. Ota huomioon kokemuksesi ja taitosi kasvattajana, budjettisi, kasvatusvälineesi, mieltymyksesi maun ja vaikutusten suhteen sekä se, kasvatatko sisällä vai ulkona. Nämä kaikki tekijät määrittävät sen, mikä lajike tuottaa parhaat tulokset juuri sinulle.

Mitä kasvatusalustaan tulee, suosittelemme aina kasvattamaan kuohkeassa, ilmavassa sekä hieman happamassa maaperässä, jonka pH on 6,3–6,5. Suosittelemme myös käyttämään kasvualustaa, joka koostuu 20–50-prosenttisesti perliitistä. Tämä edesauttaa mullan ilmanvaihtoa ja ravinteiden pidätyskykyä. Mitä enemmän ravinteita suunnittelet kasveillesi antavasi, sitä enemmän perliittiä sinun tulisi lisätä multaan auttaaksesi veden valumisen edistämisessä ja ravinnelukon syntymisen ehkäisyssä.

Muista suorittaa kastelu vain taimien varsien ympäristöjä kastellen ja vasta sitten, kun multa on kuivunut täysin (katso osio yli-/alikastelemisesta myöhempänä lukeaksesi lisää). Pidä myös mielessä, että taimet (erityisesti autoflowering-lajikkeiden) ovat äärimmäisen herkkiä ravinteille. Älä koskaan istuta niitä runsaasti ravinteita sisältävään multaan, äläkä ala lannoittaa niitä ennen, kuin ne ovat kasvattaneet 3–4 paria aitolehteä.

Kun tulee aika valita ruukut, suosittelemme seuraavia lähestymistapoja autoflowering-lajikkeiden ja feminisoitujen lajikkeiden taimille.

Oikeanlaiset ruukut autoflowering-kannabiksensiemenille

Autoflowereita kasvatettaessa suosittelemme istuttamaan ne suoraan niiden lopullisiin ruukkuihinsa. Johtuen niiden lyhyestä elinkaaresta, on parasta välttää altistamasta niitä minkäänlaiselle tarpeettomalle stressille, mukaan lukien sellaiselle, joka aiheutuu ruukun vaihtamisesta. Vaikka tarkka ruukun koko vaihtelee riippuen kasvattamastasi lajikkeesta sekä kasvatustilasi koosta, käyttävät useimmat autoflowerien kasvattajat 5–15-litraisia ruukkuja.

Oikeanlaiset ruukut feminisoiduille kannabiksensiemenille

Jos kasvatat feminisoituja siemeniä, ei ruukun vaihtaminen ole niin suuri ongelma. Näillä kasveilla on nimittäin aikaa toipua stressistä. Kun käytät Easy Start -idätysruukkuja, voit tukea taimien kasvua vankoiksi heti alusta alkaen. Taimet kannattaa siirtää hieman ennen kuin ne alkavat olla liian suuria ensiruukkuihinsa. Tyypillisesti suosittelemme vaihtamaan ruukkua, kun kasvit ovat kasvattaneet aitolehtipareja, jotka levittäytyvät kattamaan koko nykyisen ruukun ympäryksen.

Useimmat sisäkasvattajat siirtävät kasvinsa suoraan 12-litraisiin ruukkuihin, mutta voit hyvin valita tätä pienemmän tai suuremman ruukkukoon sopimaan tietylle lajikkeelle tai kasvatusjärjestelylle. Pidä mielessä, että voit (ja sinun jopa tulisi) siirtää feminisoituja valojaksoisia kasveja suurempiin ruukkuihin muutamia kertoja niiden elinkaaren aikana maksimoidaksesi niiden kehittymisen. Sinun ei siis tarvitse istuttaa taimiasi valtaviin ruukkuihin heti kättelyssä.

Hieman kannabisruukuista

Aina edullisista taimiastioista hienostuneisiin älyruukkuihin: mitä kannabiskasvien kasvatusastioihin tulee, riittää kasvattajilla totisesti valinnanvaraa. Ja vaikka onkin mahdollista kasvattaa erinomaista pilveä edullisissa muovisissa propagaattoreissa, on silti muutama asia, jotka kannattaa pitää mielessä valitessa ruukkuja kannabiksellesi.

• Vedenpoistoaukot

Varmista, että ruukkusi mahdollistavat tehokkaan veden valumisen. Tämä suojaa kasveja sienipatogeeneiltä ja juurimädältä. Jos ruukkusi eivät jo sisällä aukkoja (tai muunlaista verkkomateriaalia valumisen mahdollistamiseksi), täytyy sinun tehdä niihin reikiä itse.

• Ilmanvaihto

Yksi kasvin kasvualustan tarkoituksista on toimia paikkana ilmanvaihdolle juurien ja niiden ympäristön välillä. Älyruukut, kuten RQS-kangasruukku, auttavat kasviesi juuria hengittämään mahdollistamalla sen, että suurempi happimäärä saavuttaa ne. Tästä seuraa nopeampaa ja elinvoimaisempaa kasvua, paremmin voivat kasvit ja parempi sato.

• Ruukun koko

Pikkuruisten taimien pitäminen valtavissa ruukuissa lisää ylikastelun riskiä, sillä kasvisi juuret eivät ole tarpeeksi suuret imeäkseen kaikkea vettä kasvualustastaan. Kasvualustassa liian pitkään säilyvä vesi hukuttaa juuret ja houkuttaa patogeenejä ja tuhoeläimiä puutarhaasi tai kasvatushuoneeseesi.

Vaihe 2: Käytä oikeita idätystekniikkoja

Kannabiksensiemenet tarvitsevat neljää asiaa itääkseen: kosteutta, lämpöä, pimeyttä ja aikaa. Varmistaaksesi, että taimesi kasvavat hyvinvoivina, kannattaa siemenet idättää käyttäen jotain seuraavista tekniikoista.

• Talouspaperimenetelmä

Aseta kannabiksensiemenesi varovasti muutaman kostean talouspaperipalan väliin ja laita ne sitten kannelliseen muoviastiaan. Pidä astiaa lämpimässä, pimeässä paikassa (20–25 °C:een lämpötila on ideaali). Jätä kansi hieman auki mahdollistaaksesi ilman vaihtumisen.

• Vesilasimenetelmä

Pudota vain siemenesi vesilasiin ja aseta se sitten kaappiin 24–48 tunniksi 20–25 °C:n lämpötilaan. Kun näet ensimmäiset merkit pääjuurien itämisestä siemenistäsi, ovat ne valmiita istutettaviksi. Jos siemenesi eivät idä oltuaan 48 tuntia vedessä, vaihda talouspaperimenetelmään. Älä pidä siemeniä upotettuina yli 48 tunnin ajan, tai ne alkavat mädäntyä.

Siemenesi ovat valmiita istutettaviksi haljettuaan auki ja vapautettuaan pienen valkoisen pääjuurensa. Istuta itäneet siemenesi noin 3–5 millimetrin syvyyteen siten, että pääjuuri osoittaa alaspäin. Näin taimiesi ei täydy suuntautua uudelleen alustassaan.

• RQS Starter Kit -aloituspakkaukset

Vaihtoehtoisesti voit käyttää myös RQS Autoflowering- tai Feminisoitu Starter Kit -aloituspakkauksia. Niiden avulla tarjoat siemenillesi täydelliset olosuhteet ensimetreiltä alkaen. Nämä pakkaukset sisältävät aloitusruukut täynnä perliittiä ja hyödyllisiä bakteereja sekä propagaattorin ja valot, jotka antavat siemenillesi hyvät eväät elämään.

Vaihe 3: Taimivaiheen haltuunotto

Todellinen haaste alkaa nyt, kun taimesi ovat mullassa. Kannabistaimet ovat äärimmäisen haavoittuvaisia ollessaan varustettu ainoastaan haurailla juurilla ja vähäisellä määrällä sirkkalehtiä (ensimmäiset parit pieniä kulmikkaita lehtiä), joten pienetkin stressitekijät voivat tuhota taimesi vain muutamissa tunneissa. Kun käytät hieman aikaa ymmärtääksesi taimiasi ja niiden tarkkoja tarpeita, osaat kuitenkin automaattisesti optimoida niiden ympäristön niille sopivaksi ja auttaa niitä kasvamaan vahvoiksi, vegetatiivisen vaiheen kasveiksi.

Perusteet: valon, lämpötilan ja kosteuden optimoiminen kannabistaimille

Taimilla on hyvin tarkat vaatimukset, mitä lämpötilaan, kosteuteen ja valaistukseen tulee, ja harha-askel minkä tahansa osa-alueen kohdalla voi osoittautua kuolettavaksi iskuksi niin pienille kasveille. Parhaiden tulosten saamiseksi suosittelemme kasvattamaan taimia propagaattorissa, jossa voit helposti luoda täydellisen ympäristön niiden kukoistamiselle.

• Lämpötila

Kannabiksen taimet viihtyvät 20–25 °C:n päivälämpötiloissa ja noin 4–5 °C:tta tätä viileämmissä yölämpötiloissa. Liian korkeat lämpötilat aiheuttavat stressiä taimillesi ja hidastavat niiden kasvua, mikä voi näin aikaisessa vaiheessa osoittautua kohtalokkaaksi. Kuivat lehdet ylöspäin käpristyneine reunoineen ovat paljastava merkki lämpöstressistä. Ajan mittaan taimissasi saattaa esiintyä myös muita oireita, kuten lehvistön haalistumista ja varsien värjäytymistä punaisiksi tai violeteiksi. Lämpöstressi voi toisaalta saada aikaan myös lehtien heikkenemistä ja nuutumista alaspäin taittuvine kärkineen.

Liian kylmät lämpötilat puolestaan voivat jäädyttää taimen soluja ja vaikuttaa sen kykyyn kuljettaa ja käyttää ravinteita, vettä ja happea. Tästä seuraa kitukasvuisuutta ja lopulta kasvin kuolema, ellei ongelmaa ratkaista kunnolla. Lakastuva lehvistö, hidas kasvu ja huono nestejännitys ovat joitain merkkejä siitä, että kasvuhuoneesi tai propagaattorisi lämpötila on liian alhainen.

• Kosteus

Kun kannabistaimien juuret ovat nuoret ja vasta kehittyvät, imevät taimet vettä lehtiinsä osmoosin välityksellä. Tämän prosessin optimoimiseksi on suhteellisen kosteuden säilyttäminen 40–60 %:ssa supertärkeää.

Alle 20 %:n kosteustaso hidastaa merkittävästi taimiesi kasvua ja saattaa aiheuttaa niille oireita, jotka muistuttavat tiettyjen ravinnepuutosten aiheuttamia – näitä voivat olla esimerkiksi kellertyneet tai läikikkäät lehdet. Yli 60 %:n kosteustasot puolestaan saavat kasvisi kehittämään märkiä kohtia, jotka voivat aiheuttaa lehvistön nuutumista tai mädäntymistä, sekä houkutella sieniä ja/tai muita patogeenejä ja tuhoeläimiä. Kun taimesi saavuttavat vegetatiivisen vaiheen, tulisi suhteellinen kosteus säilyttää 50 %:ssa.

• Valot

Taimet ovat herkkiä valolle ja palavat pilalle voimakkaiden HID- tai LED-polttimoiden alla. Kuten täysikasvuiset kasvit, myös taimet kehittävät palaneita, ryppyisiä lehtiä kärsiessään valostressistä. Taimet, jotka eivät puolestaan saa tarpeeksi valoa kasvavat pitkinä ja hintelinä kaatuen lopulta kumoon.

Parhaita tuloksia saadaksesi suosittelemme kasvattamaan taimia 18/6-valojaksossa käyttäen CFL-polttimoita sinisen valon spektrillä ensimmäisten 10–14 päivän ajan. Kun ne sitten ovat kehittäneet hyvinvoivia aitolehtiä ja ainakin 2–3 nivelkohtaa, voit siirtää ne vahvempien HID- tai LED-valojen alle aloittamaan vegetatiivisen vaiheensa.

Taimien kasvattaminen ulkona

Ulkokasvattajilla ei tietenkään ole mahdollisuutta muuttaa lämpötilaa tai suhteellista kosteutta nappia painamalla. Jos olet ulkokasvattaja, on sinulla kolme vaihtoehtoa sille, kuinka hoitaa taimivaihe:

Useimmat kasvattajat tekevät päätöksen pitää taimensa sisällä CFL-valojen alla niiden kahden ensimmäisen viikon ajan suojatakseen niitä luonnonvoimilta.

Vaihtoehtoisesti taimia voi säilyttää ulkona päivällä (kunhan lämpötila pysyy tasaisesti 20–25 °C:n välillä) ja siirtää ne sisälle vain yöllä suojatakseen niitä kylmyydeltä, sateelta jne.

Taimia voi myös pitää ulkona pysyvästi propagaattorissa, kasvihuoneessa tai kalvotunnelissa tuomaan suojaa. Näin saa myös mahdollisuuden kohottaa ilman kosteustasoja sekä säädellä lämpötilaa.

Tietoa taimivaiheesta

Kannabiksensiemenet kätkevät tummanpuhuvan ja kovan kuorensa sisälle kaiken tarpeellisen geneettisen tiedon siitä, kuinka itää ja kasvaa suuriksi ja reheviksi kasveiksi. Kun siemenet altistuvat kosteudelle ja lämmölle, kykenevät ne imemään vettä ympäristöstään. Tämä prosessi tunnetaan nimellä imbibitio ja se on keskeisessä osassa kaikkien kasvien elämän alkamista.

Kun vesi siirtyy siemeneen, aktivoi se erityisiä entsyymejä, jotka saavat alulle pääjuuren (pieni valkoinen juuri, joka ilmestyy siemenestä, kun se itää oikein) kasvamisen. Tämä juuri puskee syvemmälle maan alle etsiessään lisää vettä samalla, kun siemen lähettää verson matkaan kohti yläilmoja ulos mullasta ja etsimään valoa.

Kannabiksensiemenet sisältävät jo kaksi sirkkalehteä (alkiolehteä), jotka purkautuvat ulos ja työntävät siemenkodan versosta. Sirkkalehtien ilmestymisen jälkeen kannabiskasvit kehittävät ensimmäiset aitolehtiparinsa. Nämä kasvavat päävarresta ja koostuvat vain yhdestä osasta.

Kannabiksen taimet saavat elämänsä alkuvaiheessa kaiken energiansa varastoista siemenen sisällä. Niiden juurien kehittyessä ne voivat imeä vettä lehtiensä kautta. Kun kasvisi ovat kehittäneet ensimmäiset aitolehtiparinsa (eli lehdet, joissa on vähintään 5–7 kärkeä), ei niiden katsota enää olevan taimia – kasvisi ovat virallisesti vegetatiivisessa vaiheessaan.

Muista, että nopea kasvu ja voimakkaan vihreä lehvistö ovat merkit, joista tunnistat hyvinvoivat taimet.

Kuinka kastella taimia

Ei ole olemassa universaalia aikataulua sille, kuinka kannabiksen taimia tulisi kastella. Sen sijaan sinun on kiinnitettävä tarkasti huomiota kasveihisi ja niiden kasvualustaan. Suosittelemme työntämään sormen noin 2,5 cm:n syvyydelle multaan ja kastelemaan vain, jos multa on täysin kuivunut. Muista myös kastella kasvejasi ohjaten vesisuihkun lähelle vartta, jossa tiedät sen juurienkin olevan. Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, muista myös, että ruukkujesi pohjissa täytyy olla tyhjennysaukot, jotta liika vesi pääsee valumaan ulos.

• Ylikasteleminen

Taimien ylikasteleminen on yksi yleisimmistä (ja kohtalokkaimmista) virheistä, joita aloittelevat kasvattajat tekevät. Valitettavasti kasvejaan on varsin helppo kastella liikaa. Kun kokematon kasvattaja pelkää, että hänen taimiensa multa kuivuisi liikaa, päätyy hän usein kastelemaan kasvejaan liian tiheään tahtiin. Käytännössä katsoen tämä hukuttaa taimen pikkuruisen juuriston, jättäen kasvin hapetta ja aiheuttaen sen nuupahtamisen.

Ylikastelua voi tapahtua myös silloin, kun kasvin säiliö on liian suuri tai liian pieni. Jos pientä taimea kasvatetaan suuressa ruukussa, voi ylimääräinen multa säilöä vettä päivien ajan alueilla, jonne kasvin juuret eivät yletä. Tällöin suuri säiliö on pullollaan märkää multaa, joka ei pelkästään riistä kasviltasi happea, vaan luo myös otollisen lisääntymisalustan kaikenlaisille sienille, bakteereille ja tuhoeläimille.

Samaan tapaan myös liian pienessä ruukussa kasvattaminen voi olla vahingollista kasveillesi. Kasvit, joiden juuristo kasvaa ruukkuun liian suureksi kiertäen siinä kehää, ottavat vettä hyvin nopeasti. Tämä kannustaa kasvattajaa kastelemaan niitä useammin kuin on tarpeen, mikä voi johtaa ylikastelemiseen.

• Alikasteleminen

Vaikka alikasteleminen ei olekaan niin yleistä kuin ylikasteleminen, voi siitä ehdottomasti muodostua ongelma joillekin aloitteleville kasvattajille (erityisesti heille, joita on varoiteltu kasviensa liiallisesta kastelemisesta).

Kannabiskasvit menettävät jatkuvasti kosteutta lehtiensä välityksellä prosessissa, joka tunnetaan nimellä transpiraatio (joka on äärimmäisen tärkeässä osassa kasvin kykyä kuljettaa vettä sen juurista ylös varteen). Tästä syystä on hyvin tärkeää, että kasvi saa aina vettä multansa kautta. Kun kasvi joutuu pärjäämään pitkiä aikoja ilman vettä, alkaa suuri osa sen elintoiminnoista hidastua. Juuret, jotka kuivuvat täysin, kuolevat hidastaen kasvin kasvua tai jopa tappaen sen kokonaan (juuriston ollessa alikehittynyt).

Valitettavasti alikastelemisen aiheuttamat oireet ovat pitkälti samanlaisia kuin ylikastelemisen aiheuttamat (nuokkuminen ja lakastuminen). Näiden eron voi kuitenkin huomata siitä, että alikasteltujen kasvien multa on rutikuivaa.

Kuinka ehkäistä taimipoltetta

Tämä tilanne on monelle kasvattajalle liiankin tuttu: taimet näyttävät täysin hyvinvoivilta ja yhtäkkiä huomaat niiden lyyhistyvän ruukkujensa reunojen yli. 24 tunnin kuluessa (tai joskus jopa nopeammin) ne ovat kuihtuneet ja kuolleet.

Tämä ilmiö, joka tunnetaan nimellä taimipolte, on sienien, kuten Pythium- (tietyt munasienet), Botrytis- (harmaahome) ja Fusarium (punahome) -sukujen sienten aiheuttama. Nämä sienet voivat säilyä dormantteina mullassa, mutta kasvavat ja kukoistavat kosteissa olosuhteissa. Ylikasteleminen ja liika ilmankosteus ovat esimerkiksi joitain yleisimmistä taimipoltteen aiheuttajista.

Valitettavasti silloin kun taimet alkavat osoittaa ensimmäisiä taimipoltteen merkkejä (veltto ja värjääntynyt varsi), ei niitä voi enää pelastaa. Suosittelemme vain poistamaan taimipoltteeseen sairastuneet taimesi välittömästi kasvatushuoneestasi tai propagaattoristasi välttääksesi sienen leviämisen.

Ehkäistäksesi taimipoltetta kannattaa pitää tarkasti silmällä kasvatustilan lämpötilaa ja suhteellista kosteutta ja välttää ylikastelemasta kasvejasi. Varmista myös, että vesi pääsee valumaan hyvin sekä kasvatusalustassasi että pois ruukuista.

Vähentääksesi Pythium-, Botrytis- tai Fusarium-sienten leviämisen mahdollisuuden minimiin, käytä aina uutta multaa tai steriloi multa kuumentamalla sitä uunissa, kunnes se saavuttaa 85 °C:n lämpötilan.

Kuinka välttää ravinneongelmat

Hyvinvoivat kannabiskasvit näyttävät eloisilta ja vihreiltä ja mikä tahansa värimuutos kasvin lehdillä tai varressa voi olla merkki ravinnestressistä.

Muista, että kannabiksensiemenet ovat pullollaan ravinteita, jotka auttavat taimiasi niiden ensimmäisen elämänvaiheensa läpi. Kun nämä ravinteet ehtyvät, on kasvattajan tehtävänä ryhtyä toimiin ja tarjota kasveille lisäravinteita, joita ne tarvitsevat kasvaakseen ja kukkiakseen kunnolla.

• Taimien lannoittaminen

Kannabiksen taimet ovat hyvin haavoittuvaisia ja voivat helposti "palaa" liian ravinnepitoisessa mullassa. Yleisesti ottaen emme suosittele lannoittamaan kasveja niiden ollessa taimivaiheessaan. Sen sijaan kannattaa pitää taimet viihtymässä Easy Start -ruukuissaan, kunnes ne ovat valmiit istutettaviksi ja aloittamaan vegetatiivisen vaiheensa.

Monet blogit ja foorumikirjoitukset väittävät, että kasvit ovat valmiita siirtymään vegetatiiviseen vaiheeseen kahden viikon kuluttua, mutta tämä väittämä on kaukana totuudesta. Yleensä kestää noin 3–4 viikkoa itämisestä, että taimet ovat käyttäneet kaiken siemenessä varastoituneena olevan energian, joskin jotkin kasvit kehittyvät nopeammin kuin toiset. Mutta sen sijaan, että keskittyisit ajan kulumiseen, suosittelemme siirtämään taimet ruukkuihin ja aloittamaan niiden vegetatiivisen vaiheen vasta, kun ne ovat kehittäneet ainakin kolme nivelkohtaa ja 4–5 paria aitolehtiä.

• Siirtyminen vegetatiiviseen vaiheeseen

Kun olet siirtänyt taimesi uusiin ruukkuihinsa, anna niille 3–7 päivää aikaa sopeutua. Muista, että istuttaminen on kasveille stressaava prosessi ja ne tarvitsevat aikaa toipuakseen siitä. Jos lannoitat kasvejasi liian pian istuttamisen jälkeen, eivät ne todennäköisesti ota kaikkia ravinteitaan kasvualustasta. Tämä voi aiheuttaa myöhemmin ongelmia, kuten ravinnelukon.

Kun olet varma siitä, että kasvisi ovat toipuneet istutuksesta, ala lannoittaa niitä miedolla ravinneliuoksella. NPK-suhde 4:2:3 on esimerkiksi hyvä ensimmäinen lannoite kasveillesi, jotka ovat juuri siirtymäisillään vegetatiiviseen vaiheeseensa.

• Ravinnepalo

Kasvattajat törmäävät ravinnepaloon yleensä silloin, kun he alkavat lannoittaa taimiaan liian aikaisin tai kasvien siirtyessä vegetatiiviseen vaiheeseen (joko siksi, että he istuttavat taimensa liian ravinteikkaaseen maaperään tai siksi, että he alkavat lannoittaa niitä liian voimakkaalla lannoitteella). Ravinnepalon ensimmäiset merkit ovat tummanvihreät lehdet palaneine kärkineen. Hoitamattomana ravinnepalo saa lehdet myös käpristymään ylöspäin.

Onneksi, toisin kuin muiden tässä artikkelissa mainitsemiemme taimiongelmien tapauksessa, on ravinnepalosta kärsivät taimet mahdollista pelastaa. Lopeta yksinkertaisesti lannoittaminen ainakin viikoksi ja kastele kasvejasi puhtaalla pH-tasapainotetulla vedellä. Kun kasvisi alkaa kasvattaa lisää hyvinvoivan näköistä ja vihreää lehvistöä, ala pikku hiljaa lisätä mukaan lannoitetta.

Kun alat lannoittaa kasvejasi, suosittelemme tarjoamaan niille puolet suositellusta lannoiteannoksesta lannoittamisen ensimmäisellä viikolla. Tämä antaa kasveille aikaa sopeutua uuteen ruokavalioonsa.

• Luonnonmukainen kasvatus

Me RQS:llä olemme suuria luonnonmukaisen kasvatuksen kannattajia. Mikään määrä kemiallisia ravinteita ei pystyisi koskaan vetämään vertoja sille kompleksiselle mikro-organismien sekoitukselle, joka löytyy luonnonmukaisesta mullasta.

Luonnonmukaisessa kasvattamisessa keskitytään heti alusta alkaen rakentamaan eloisaa maaperää sen sijaan, että kasvattaminen aloitettaisiin köyhässä maaperässä ja sitten pumpattaisiin se täyteen kemiallisia ravinteita kerran viikossa. Vaikka orgaanisen pilven kasvattaminen on touhua, joka vaatii huomattavasti enemmän aktiivista osallistumista, on luomutuotteen makua hankala voittaa. Pidä kuitenkin mielessä, että täysin luonnonmukaisesti kasvatetut kasvit eivät tyypillisesti tuota samanlaisia satoja, kuin niiden kemiallisesti kasvatetut serkkunsa.

Kuinka pitää tuhoeläimet ja -hyönteiset loitolla

Tuhoeläimet ja muut satoja tuhoavat ongelmat voivat pilata taimet alle päivässä. Ehkäistäksesi tämän tapahtumisen, on taimien ympäristö hyvin tärkeää pitää puhtaana ja sen lämpötila- sekä kosteustasot optimaalisina. Vältä ylikastelua ja tutustu yleisimpiin kannabistuholaisiin, jotta voit tunnistaa ne ja hankkiutua niistä eroon aikaisessa vaiheessa. Yleisiin tuholaisiin kuuluvat seuraavat:

• Harsosääsket

Nämä pienet, mustat, kärpästä muistuttavat hyönteiset saavat ravintonsa kasvistasi ja munivat mullan kosteaan pintakerrokseen.

• Vihannespunkit

Väritykseltään mustat tai punaiset vihannespunkit elävät lehtien alapinnoilla. Joskus ne kehräävät suojaavia verkkoja hyvinvoivien lehtien ympärille ja tästä juontuu niiden epävirallinen nimitys kehrääjäpunkki. Ne viihtyvät kuumissa ja kuivissa olosuhteissa.

• Miinaajat

Nämä pienet, sirot ja siivekkäät hyönteiset jättävät epäsäännöllisiä kiemurtelevia jälkiä terveisiin lehtiin.

• Härmä

Härmä on härmäsienen aiheuttamaa hometta, joka muodostaa valkoista, jauhomaista kasvustoa kasvien lehdille.

• Munasieniin kuuluva Pythium-sieni ja punahome (Fusarium)

Näitä sieniä voi olla vaikea havaita, mutta kostean mullan päällimmäisen kerroksen valkoiset pilkut voivat olla aikainen merkki niiden olemassaolosta.

Kannabiksen taimet viihtyvät lämpimissä ja kosteissa olosuhteissa. Valitettavasti niin tekevät myös tuhoeläimet ja taudit. Paikkojen pitäminen äärimmäisen puhtaana sekä taimien kasvattaminen propagaattorissa voi auttaa ehkäisemään tuholais- ja tautiongelmat.

Kuinka ehkäistä taimien liiallista pituuskasvua

Taimet kasvavat päästäkseen lähemmäs valonlähdettä. Estääksesi taimiasi kehittämästä epätavallisen pitkiä, hataria varsia, kannattaa ne kasvattaa sinisen valon spektrissä CFL-polttimojen alla siten, että valonlähde on sijoitettu noin 5 cm:n etäisyydelle kasvien latvoista. Vältä myös sitä, että pitäisit taimiasi pimeässä 24 tuntia putkeen itämisen jälkeen (tämä on yleinen neuvo kasvatusfoorumeilla), sillä valon puute pakottaa taimet kasvamaan epänormaalin pitkiksi.

Ota selvää siitä milloin ja kuinka istuttaa taimesi uusiin ruukkuihin

Valitettavasti taimien uudelleenistuttaminen on kaukana tieteen lainalaisuuksista. Sen sijaan, että kasvattajan tulisi tuijottaa tiukasti kalenteria tai noudattaa tiettyä aikataulua, on tärkeää kiinnittää huomionsa itse kasviin sekä tietää, mitä merkkejä tarkkailla.

Kuten mainitsimme jo aiemmin, on hyvä nyrkkisääntö istuttaa taimet silloin, kun niiden lehdet peittävät kasvatusruukkunsa koko ympäryksen. Noin viikon kuluttua voit tarkastella taimesi juuria. Jos voit täysin irrottaa taimen ja kaiken sen mullan, on se valmis istutettavaksi seuraavaan ruukkuunsa.

Muista pitää otteesi hyvin hellinä käsitellessäsi ja istuttaessasi taimiasi. Mikä tahansa pikkuriikkinenkin vaurio niiden juuriin voi saada aikaan paljon stressiä, josta palautuminen niin nuorena ja herkkänä kasvina voi kestää kauan.

Ala kasvattaa!

Nyt kun hallussasi on kaikki teoria, jonka tarvitset kasvattaaksesi hyvinvoivia kannabiksen taimia, on aika työntää kädet multaan. Muista hankkia Starter Kit -aloituspakkauksemme saadaksesi parhaat, luotettavimmat tulokset ja jatka blogimme lukemista saadaksesi lisää vinkkejä siitä, kuinka kasvattaa erinomaista pilveä kotona.